Otsikko
Tekstiä
Otsikko
Tekstiä
Elävää musiikkia
Laadi moniste, jossa erittelet haluamiasi musiikkia kuvailevia tekijöitä, vaikkapa seuraavia:
– rytmi: lasketaanko kolmeen vai neljään?
– harmonia: duuri vai molli?
– soittimet: mitä soittimia kuulet?
– tunnelma: iloinen, surullinen, onnellinen, alakuloinen, repäisevä jne.
– väri: minkä värin yhdistäisit tähän sävellykseen?
–muistot: tuleeko musiikista mieleesi muistoja?
Soita jokin sävellys ja pyydä oppilaita merkitsemään monisteeseen havaintojaan siitä tai keskustelkaa asiasta yhdessä. Voit käsitellä tehtävän antamia ajatuksia esim. lukemalla monisteet, tekemällä niistä yhteenvedon ja kertomalla siitä oppilaille jne.
- Soihdut sammuu -laulun melodiarytmi kehorytminä, rytmin ja melodian kirjoitus, hauska soittaa putkilla
- Heinillä härkien kaukalon: terssialaääni, melodia helppo kirjoittaa, sointukuuntelu osittain, oman kakkosäänen keksiminen
- Nyt sytytämme kynttilän: alaäänien keksiminen vapaasti tai annettujen sointujen mukaan
- Feliz navidad + son-rytmit rytmisoittimilla ja säestys laattasoittimilla
- Alta trinita beata: helppo ja kaunis kolmiääninen laulu, josta voi esim. tunnistaa sointuja
- Joulu on taas, Jouluyö, juhlayö: helppo sointukuuntelu perustehoilla, tai sointujen etsiminen korvakuulolta
- Porsaita äidin oomme kaikki -laulu siten, että aina kun lauletaan ”porsaita” puolet ryhmästä nousee seisomaan ja istuu saman tien, aina kun lauletaan ”äidin” toinen puoli tekee samoin, ja aina kun lauletaan ”kaikki”, kaikki nousevat ylös ja istuvat saman tien. Tempoa voidaan vähitellen kasvattaa.
- Yhteislaulu, jonka säestyksen ryhmä sovittaa ja harjoittelee.
- Joulumaa –sovitus Toivelaulukirjanuotista. Toimiva nuotti, soveltamaan joutuu vain vähän. Yhdessä ensin mietitään, mitä stemmoja nuoteista löytyy ja mille (oppilaiden soittamille tai luokasta löytyville) soittimille stemmat sopisivat. Jaetaan tehtävät ja harjoitellaan.
- Soihdut sammuu melodia putkilla ja säestys ksylofoneilla. Oppilaat etsivät melodian ensin koskettimistolta F-duurissa, kirjoittavat sen sitten nuoteilla. Melodia harjoitellaan putkilla. Lopuksi lisätään säestys. Opettaja kirjoittaa säestyssoinnut taululle ja niiden avulla säestäjät kehitäivät sopivan säestyksen. Mietitään yhdessä sopiva alkusoitto.
- Walking in the Air –sovitus Toivelaulukirjan pohjalta. Säestyskuvio pianolla, basso sellolla ja rytmisoittimilla taustaa ja tunnelmaa. A-osan melodia ja stemma ksylofoneilla, B-osa melodia ja stemma kellopeleillä, C-osassa koskettimistoilla ja lisäksi säestystä metallofonilla.
- Jouluyö juhlayö –sovitus. Oppilaat etsivät korvakuulolla laulun melodian, siihen sopivat soinnut (I, IV, V) ja tekevät stemman. Lisäksi yksi oppilas kehitää sointuihin oma soolon.
- Alamaassa -lauluun keksitään jouluiset sanat. Oppilaat tekevät erilaisia ostinatosäestyksiä xylofoneilla pentatonisella asteikolla. Sästysostinatoihin yhdistetään myös omia soolo-osuuksia. Osioista muodostetaan monipuolinen esitys.
- Piirretään viivastolle C-duuriasteikko, johon lisätään do- ja so-sävelien päälle lumiukot (kolmisoinnut). Nimetään soinnut toonikaksi T ja dominantiksi D (dominantti alkaa toonika-lumiukon ”päästä”).
- Nuotinnetaan Ostakaa makkaraa (ensin rytmi, sitten solfat ja lopuksi siirto viivastolle in C:).
- Oppilaat harjoittelevat ensin soittamaan laulun melodian itsenäisesti kuulokkeet korvilla, sen jälkeen kokeilevat missä kohdassa olisi hyvä vaihtaa sointua. Sitten puretaan yhdessä tulokset ja kirjoitetaan puolinuotin välein T tai D nuotinnuksen päälle. Opettaja selittää soinnutuksen alkeita: soinnut tulevat painokkaille tahdinosille (ympyröidään melodiasta soinnutuspohjan kriittiset sävelet, tahdin ykköset ja kolmoset), re ei kuulu toonikasointuun siksi valitsemme toonikan jne.)
- Harjoitellaan soittamaan sointuvaihdokset, kukin taitojensa mukaan. Ensin opettaja laulaa ja oppilaat säestävät, lopuksi oppilaat laulavat mukana.
- Harjoitellaan soittamaan oikealla kädellä melodiaa ja vasemmalla säestystä: ensin säestetään pelkillä sointujen pohjasävelillä mutta kohta myös kokonaisilla soinnuilla vaihtamalla sointuja äänenkuljetussääntöjen mukaan pienillä liikkeillä.
- On hyvä hyödyntää lopuksi oppilaiden mukana olevat soittimet ja luokan rytmisoittimet.
- Astetta vaikeampi vastaavanlainen tehtävä on Mollamaija loikki.
- Sopivia T-D -kappaleita ovat Oi sä rakas Augustin, Etana Elli (mollissa) ja Porsaita äidin oomme kaikki.
Opettaja antaa oppilaille nuotin, josta puuttuu jotain tai jotain on kirjoitettu eri tavalla kuin seuraavaksi kuunneltavalla kappaleella. Esimerkiksi viimeinen tahti puuttuu, jokin rytmi tai melodian kohta on nuotissa eri tavalla, pianon sijaan nuotissa lukeekin forte jne.
Kuunnellaan kappale äänitteeltä tai jonkun soittamana ja seurataan samalla nuottia. Kuuntelun jälkeen pohditaan, mikä nuotissa erosi kuulokuvasta.
Opetellaan kehorytmi lauluun Isäntä se teki talon (tiritiri-titi-taa-taa jne.). Lauletaan ja tehdään rytmiä kaanonissa ja myös itsensä kanssa kaanonissa, eli laulu alkaa kaksi iskua aiemmin kuin taputus.
Kirjoitetaan solfilla vihkoon ja soitetaan lopuksi F-duurissa. Nuotinnetaan, tunnistetaan melodiasta intervallit. Lisätehtävänä nopeille keksiä oma versio melodiasta samalla rytmillä. Keksitään F-pentatonisella asteikolla säestysostinatot. Osa soittaa melodiaa, osa säestää ostinatoilla. Etsitään melodia myös A-duurissa, soitetaan uusi asteikko.
Oppilaat etsivät Jouluyö, juhlayö –laulun melodian omalla soittimellaan tai koskettimistolla lähtien sovitusta sävelestä. Samalla selvitetään laulun sävellaji. Opettaja jakaa monisteen, jossa laulun melodia on kirjoitettuna tai oppilaat kirjoittavat melodian itse. Opettaja soittaa melodiaa ja stemmaa, joka etenee terssi- tai seksti-intervallin päässä melodiasta. Oppilaiden tehtävä on tunnistaa, missä kohtaa stemmassa on terssi, missä seksti. He kirjoittavat ensin intervallien numerot ja siten numeroiden mukaisesti varsinaisen stemman nuoteille.
Oppilaat harjoittelevat soittamaan stemman omalla soittimellaan. Jokainen etenee tehtävissä omaa vauhtiaan. Nopeimmat ehtivät mahdollisesti myös soinnuttaa kappaleen.
Kappaleeseen voi tutustua esimerkiksi seuraavasti: Opettaja laittaa musiikin soimaan. Oppilaat marssivat musiikin mukana ja taputtavat A-osan melodian rytmiä. B-osassa oppilaat saavat keksiä omia musiikkiin sopivia kehorytmejä. C-osassa tunnistetaan, mikä soitin soittaa sooloa. Kappaleen A-osasta saa hyvän rytmi- ja melodiankirjoitustehtävän. A-osan säestykseen tarvitaan toonika-, subdominantti- ja dominanttisointuja. Selvitetään yhdessä säestys, jonka jälkeen kolme oppilasta soittaa basson säveliä putkilla ja muut laulavat melodian.
Opetellaan laulu, lauletaan kaanonissa 2-4-ryhmässä, kirjoitetaan melodia.
Kerrataan kvinttiympyrä ja soitetaan sen avulla laulumelodia monessa eri duurissa; ensin asteikko ja sen jälkeen melodia.
Improvisoidaan omat melodiat F-duurissa: ohjeena soittaa alkuperäisen melodian rytmillä, mutta omilla sävelillä. Melodian pitää päättyä f:ään.
Saman voi tehdä pentatonisella asteikolla, jolloin voidaan aluksi soittaa yhdessä parin kanssa. Laattasoittimia käytettäessä voidaan ottaa tarpeettomat palat pois, jolloin improvisointi on helpompaa.
Opetellaan laulamaan Beethovenin Signor Abbate –kaanon, jossa harjoitellaan sekunti- ja terssi-intervallien laulamista. Osa stemmoista lähtee tauolla ja yhteisen sykkeen ylläpitoa helpottaa säestys. Opettaja voi soittaa säestystä (kvinttikierto). Kappaleen säestyssoinnuista voidaan tehdä sointukuuntelu samalla tai seuraavalla tunnilla tai opettaja voi antaa soinnut oppilaille. Pohditaan yhdessä, millä soittimella kappaleen voisi säestää. Oppilaat harjoittelevat sointuja valitsemallaan soittimella. Kun kaikki ovat löytäneet soinnut, yritetään soittaa säestys yhdessä. Kappaleessa soinnut vaihtuvat nopeasti. Oppilaat voivat myös soittaa pareittain sointuja vuorotellen. Säestykseksi voidaan soittaa lisäksi esimerkiksi ksylofonilla bassonsäveliä.
Kappaleessa voidaan käyttää kolmea sointutehoa ilman, että joudutaan siirtymään subdominantilta dominantille.
- Piirretään viivastolle C-duuriasteikko, johon lisätään do-, fa- ja so-sävelien päälle lumiukot (kolmisoinnut). Nimetään soinnut toonikaksi T, subdominantiksi S (huomataan, että toonika alkaa subdominantti-lumiukon ”päästä”) ja dominantiksi D (dominantti alkaa toonika-lumiukon ”päästä”).
- Lauletaan laulu solfilla ja nuotinnetaan in C:.
- Valitaan soinnut vertailemalla nuotinnoksen säveliä T-, S- ja D-säveliin. So-sävelien kohdalla voidaan menetellä siten, että opettaja soittaa kohdan sekä T- että D-soinnulla, joista oppilaat valitsevat toimivamman.
- Harjoitellaan sointujen vaihtoja T-S-T ja T-D-T liikuttamalla sormia mahdollisimman pienin loikin. Kun sointuvaihdokset sujuvat, oppilaat säestävät ja opettaja laulaa sekä näyttää solfa-käsimerkeillä sointuvaihdosten paikat.
- Transponoidaan sointutehot suurella sekunnilla ylöspäin ja esitetään kappale in D:.
Kappaleeksi soveltuvat myös mm. Pienen pieni veturi ja Joulu on taas. Vaikeampia versioita T-S-T ja T-D-T -vaihtoihin ovat kappaleet Aa aa Heikki ja Kaksipa poikaa kurikasta.
T-S-T T-D7-T -vaihtoja voi harjoitella esimerkiksi kappaleissa Isontalon Antti ja Rannanjärvi ja Joulu on taas.
Miksi musiikki kuulostaa juuri siltä, kuin se kuulostaa? Musiikin tutkiminen on laaja aihealue, jota voi lähestyä monella eri tavalla: soittamalla, laulamalla, kuuntelemalla, nuottia lukemalla, rakenteita analysoimalla, liikkumalla, säveltämällä, improvisoimalla, piirtämällä, kirjoittamalla… Seuraavassa tarjotaan siis vain joitakin näkökulmia siihen, millaisia havaintoja oppilas voi tehdä annetusta kappaleesta oman soittamisen ja kuuntelun näkökulmasta.
Mahdollisia havainnoitavia asioita nuottikuvan ja kuulokuvan perusteella
- teoksen pääsävellaji ja tahtilaji/tahtilajit
- kertaukset, selvät rajakohdat ja (tärkeimmät) kadenssit
- muodon hahmottamisen ja kadenssien kautta mahdolliset sävellajin vaihdokset
- teeman/teemojen ja/tai motiivien hahmottaminen
- muu toistuva materiaali, taukojen esiintyminen ja niiden merkitys mm. muodon hahmottumisen näkökulmasta nähtynä
- yleisluonnehdinta teoksen tekstuurista ja tempoista
- rytmisestä luonteesta ja rytmin rakenteesta
- dynamiikka, esitysohjeet
- piilorakenteet (esim. melodialinjoja ja sointuja murtosointutekstuurista)
- sointuanalyysihavainnot
- tekstin ja säestyksen suhde, jos kyseessä on laulettava teos
- tyylilliset havainnot
Mikä havaituissa asioissa rakentaa tietynlaista tunnetta, tunnelmaa, kuulokuvaa, mielleyhtymiä? Miten havainnot voivat tukea teosten oppimista ja oman tulkinnan rakentumista?
Analyysikeskustelu
Yksi tapa lähestyä analyysiä on analyysikeskustelu, johon kaikki osallistuvat aktiivisesti. Tunnilla voidaan ottaa käsiteltäväksi joko yhteisesti yksi teos, joka sekä kuunnellaan että toteutetaan yhdessä, mikäli se on mahdollista. Tämän jälkeen kukin opiskelija esittää omat huomionsa teoksesta. Huomiot voivat koskea mitä tahansa aluetta tai voidaan yhdessä sopia järjestys, miten keskustelussa edetään.
Keskustelun edetessä on hyvä soittaa, laulaa tai kuunnella keskustelun kohteina olevia ilmiöitä niiden havainnollistamiseksi.
Mikäli joku oppilas on harjoittelemassa ko. teosta, olisi hyvä, jos ryhmällä olisi mahdollisuus kuunnella hänen esitystään ja näkemyksiään teoksesta sekä kenties keskustella tulkinnasta yms.
Tarkoituksena on, että jokainen opiskelija kirjaa sekä omia että muiden tekemiä huomioita muistiin. Kun teos on käyty läpi, tehdään keskustelusta yhteenveto, jossa kerrataan tehdyt havainnot.
Harmonia”tiivistelmä”
Jos analyysi keskittyy lähinnä harmoniaan (sointuanalyysi), on teoksesta usein mahdollista tehdä 4-ääninen yksinkertainen sointusatsi, jossa huomioidaan keskeiset harmoniset tapahtumat ja josta jätetään pois hajasävelet. Työssä joutuu myös pohtimaan, mitkä sävelet ovat harmoniasäveliä ja mitkä hajasäveliä. Tällainen tiivistelmä kannatta myös nuotintaa, jolloin lopputulos on yleensä mahdollista joko laulaa tai soittaa levyltä tms. tapahtuneen kuuntelun lisäksi.
Yksinkertaista satsia voi ”jatkojalostaa” sovitukseksi vaikka ryhmän opiskelijoista kootulle yhtyeelle tai vain tyytyä tekemään pyydetyt analyyttiset huomiot. Tällainen työ kannattaa toteuttaa pienissä ryhmissä. Jos kukin ryhmä käsittelee samaa kappaletta, lopputulokset eivät suinkaan aina ole täysin yhtenevät, jolloin voidaan keskustella, miksi näin on tapahtunut.
Kun kappaleen harmoniatausta on kaikille tuttu, mieluiten sekä musisoinnin että analyysin kautta, voidaan palata alkuperäiseen kappaleeseen ja tutkia, miten säveltäjä on harmoniaa ja tekstuuria käsitellyt, jotta kappaleesta on tullut juuri sellainen, millaisena se on kuultu tai tunnetaan. Tätä kautta on mahdollista saada ideoita ja mallia myös omiin sovituksiin ja kappaleisiin. Tutkimalla, kuuntelemalla ja itse musisoimalla eri säveltäjien teoksia, on mahdollista oppia ja siirtää oppimaansa omaan työhönsä.
Oppilailta voi kysyä toiveita kappaleista, joita he haluaisivat tunnilla käsitellä. Tapoja hyödyntää materiaalia on monia, joista tässä joitakin esimerkkejä:
Nuottikuva
Tarkastellaan kappaleen nuottia esimerkiksi seuraavista näkökulmista:
– mikä on kappaleen sävellaji?
– mitä tarkoittaa numero 2 kappaleen alussa? (2 tahdin tauko)
– mitä tarkoittaa N.C.?
– miten kappaleen rakenne menee? (huomioi repetitiomerkit)
– missä kappaleessa on synkooppeja?
– luetaan rytmi
– solfataan kertosäe
– piirretään säestyssoinnut nuottiviivastolle reaalisointumerkkien pohjalta
– onko kappaleessa toistuvia sointukiertoja?
– jne.
Kuulokuva
Kuunnellaan kappale ja pohditaan esimerkiksi seuraavia:
– mitä soittimia kappaleessa on käytetty? entä sointivärejä?
– millainen on kappaleen tunnelma ja mistä se syntyy?
– millainen tunne kappaleesta tulee kehoon?
– millaisia eri osioita kappaleessa on?
– kuuletko riffejä tai muita toistuvia kuvioita?
– jne.
Soittaminen ja/tai sovittaminen
– soitetaan tai lauletaan kappaleen melodia tai osa siitä
– harjoitellaan säestyssointuja / riffejä
– millä käytettävissä olevilla soittimilla voidaan toteuttaa alkuperäisessä kappaleessa olevia sointivärejä?
– millainen versio kappaleesta voitaisiin tehdä, jos sen tunnelmaa haluttaisiin muuttaa?
– voisiko taputuskohtaan improvisoida omia taputuskuvioita? muita hyviä kohtia improvisoinnille?
– jne.
Barokin aikana tanssittiin paljon ja tanssitaito oli erittäin tärkeä aateliston keskuudessa. Tansseja harjoiteltiin päivittäin jopa tunteja. Moniosaisen sarjan taustalla on seurapiiri- ja kansantansseja. Säveltäjät tyylittelivät tansseja ja tekivät musiikista monimutkaisempaa. Tanssien perusluonne pysyi samana, mutta musiikki muuttuivat rikkaammiksi, kun melodiaa koristeltiin ja lisättiin väliääniä. Samalla tanssisarjat siirtyivät konserttisaleihin vain kuunneltavaksi.
Tanssisarja muodostuu vuorottelevista nopeista ja hitaista osista. Tanssisarjassa on neljä perustanssia: allemande, courante, sarabande ja gigue. Sarjoihin lisättiin muitakin tansseja (esim. menuetti, poloneessi ja bourrée) ja kappaleita, jotka eivät ollenkaan olleet tansseja (preludi, fantasia ja toccata).
Bach sävelsi useita sarjoja: mm. viisi ranskalaista sarjaa kosketinsoittimelle, jotka hän omisti vaimolleen Anna Magdaleenalle, kuusi soolosellosarjaa, kaksi viulupartitaa ja neljä orkesterisarjaa.
Bach: Ranskalainen sarja No 5 G-duuri BWV 816
Bach: Soolosellosarja No 1 G-duuri BWV 1007
Bach: Viulupartita No 2 d-mollli BWV 1004
Bach: Orkesterisarja No 1 C-duuri BWV 1066
Bach: Orkesterisarja No 2 h-molli BWV 1067
Tehtävä
– Tunnista, mikä opettajan äänitteeltä soittamista osista on Bachin soolosellosarjasta, viulupartitasta, orkesterisarjasta ja mikä ranskalaisesta sarjasta
– Kuuntele ja kerro onko osa mielestäsi hidas vai nopea, entä tasa- vai kolmijakoinen
– Kuvaile jokaista osaa. Voit tehdä myös vertailua osien kesken.
– Millainen liike osiin sopisi? Keksikää omat koreografiat tai tanssikaa opettajan tekemän koreografian mukaan!
Tunnin aluksi keskustellaan klassismin ajan variaatioista ja improvisoinnista. Kuunnellaan nuotin kanssa Beethovenin ”6 easy variations in G” ja analysoidaan nuotista seuraavia asioita:
Teema: 8+8 tahtia pitkä. Molemmat puoliskot kerrataan. Lasketaan myös kahden seuraavan variaation tahdit ja todetaan tahtimäärän säilyvän eli kyseessä on tiukka variaatio.
Var.1: Rytminä 1/16 -osaliike. Melodiassa runsaasti kromatiikkaa, esim. tahdin 9 d-säveltä lähestytään alapuolelta cis:n ja yläpuolelta e:n kautta.
Var.2: Rytminen muuntelu trioleilla. Melodiassa murtosointuliikettä.
Var.3: Melodiassa paljon asteikkokulkua. Melodia on yksinkertaistettu ja se soitetaan oktaaveissa. Variaation jälkimmäisen puoliskon loppupuolella on diskantissa dominanttiurkupiste.
Var.4: Mollimuunnos, jossa tempo muuttuu hitaammaksi ja rekisteri matalammaksi. Melodia soitetaan oktaaviunisonona trillikuvioin koristeltuna. Kaksoispisteet ovat viittaus barokin ranskalaiseen alkusoittoon. Variaation jälkimmäinen puoli on synkopoitu.
Var.5: Toonikaurkupiste ja dominanttiurkupiste vaihtelevat. Väliäänellä on tärkeämpi rooli, minkä vuoksi tässä variaatiossa on kolme itsenäistä ääntä.
Var.6: Virtuoosinen loppuhuipentuma, jossa asteikkokulut ja arpeggiokulut vuorottelevat. Rytminä on 1/32-osaliike.
Coda: 14 tahdin pituinen coda on koonta lähes kaikista aiemmista sävellyksen elementeistä. Voidaan katsoa, mihin variaatioon kukin codan tahti viittaa.
Analysoinnin jälkeen oppilaat valitsevat yhdessä kappaleen (esim. Ukko Nooa tai Hyvästi jää talvinen sää), johon ryhmä alkaa improvisoimalla keksiä erilaisia variaatioita käyttäen mm. edellämainittuja variointikeinoja. Harjoituksen avulla voidaan opetella myös modulaatio rinnakkaismolliin mollin viidennen asteen soinnun kautta ja takaisin duuriin duurin viidennen asteen kautta. Harjoitus kehittää korvakuulosoittoa, jos kappaleen melodia ja soinnutus opetellaan ilman nuotteja. Improvisoinnit kannattaa äänittää esim. Garage Bandilla muistiin seuraavaa tuntia varten, jos variaation tekoa halutaan jatkaa vielä seuraavalla tunnilla.
Käydään läpi termit ohjelmallinen musiikki ja absoluuttinen musiikki. Otetaan esimerkiksi ohjelmallisesta musiikista Beethovenin Pastoraalisinfonia:
I. Onnellisten tunteiden herääminen maalle saavuttaessa
II. Puron rannalla
III. Maalaisten iloista yhdessäoloa
IV. Myrsky
V. Paimenen laulu: Onnelliset ja kiitolliset tunteet myrskyn jälkeen
Valitaan kuunneltavaksi jokin/jotkin osat tai katkelmia. Oppilaat kirjoittavat kuunnellessaan tarinan, joka luetaan lopuksi muille. Vaihtoehtoisesti tarinat voidaan sekoittaa ja lukea satunnaisessa järjestyksessä. Tarinoiden pohjalta voi myös itse improvisoida oman kappaleen joko yksin tai ryhmissä.
- Lauletaan Kalliolle, kukkulalle, kirjoitetaan melodia ja soitetaan se g-mollissa. Soinnutetaan I ja V7 asteella, säestetään laulua murtosoinnuilla. Tehdään parin kanssa oma variaatio melodiasta sointujen sävelillä käyttäen melodian alkuperäistä rytmiä. Soitetaan vuorotellen.
- Improvisoidaan sointupohjan päälle laulaen. Aloitetaan laulamalla yhdessä laulun sanoilla yhtä ääntä per sointu, jonka opettaja näyttää taululta. Sitten jokainen valitsee yhden äänen molemmista soinnuista, jota laulaa haluamallaan rytmillä. Sitten kaksi ääntä, kolme ääntä, lopuksi ihan vapaasti. Opettaja säestää pianolla, lopuksi kuunnellaan ilman pianoa.
- Tehdään melodialle säestysostinato tai stemma laattasoittimilla, lämmitellään soittamalla vapaalla rytmillä yhtä ääntä soinnusta, sitten kahta jne. Ohjeeksi, että ostinaton rytmi saa olla mielellään erilainen kuin melodiassa, se voi lähteä miltä tahansa tahdin osalta, voi vaikka käyttää vain yhtä tai kahta ääntä soinnusta jne.
- Lopuksi soitetaan bassoa laatoilla tai pianolla, keksitään parilla rummulla tai muilla rytmisoittimilla komppi. Osa soittaa omaa ostinatoaan laattasoittimilla. Lopuksi kokeillaan säestyksen päälle lauluimproa.
1. Kehorytmilämmittely: taat jaloilla, titit napsuttaen, triolit reisiin/kämmenselkiin, tiritirit taputtaen. Opettaja näyttää aika-arvon sormilla 1-4, tehdään aina kutakin yksi 4/4 tahti. Kaksi ryhmää, näytä sormilla eri aika-arvoja.
2. Toisella ryhmällä taputtaen titit, toisella triolit, merkistä vaihto. Kokeillaan myös itse taputtaa trioleja ja tehdä samalla jaloilla kahdeksasosia, sama toisinpäin.
3. Luetaan yhdessä triolirytmejä ja selvitetään, mitä tarkoittaa kolmimuunteisuus.
4. Kuunnellaan ja lauletaan Don’t worry, be happy.
5. Jakaudutaan kolmeen ryhmään:
– Sointuryhmä suunnittelee bassokuvion ja sointukompin laattasoittimilla.
– Rytmiryhmä keksii rytmisäestyksen rumpuja ja rytmisoittimia käyttäen.
– Melodiaryhmä huolehtii laulusta, kakkosäänen harjoittelusta ja keksii A-osaan kolmannen laulustemman, joka voi mennä eri rytmissä kuin melodia.
Ohjeita ryhmille:
– Lauletaan lämmittelyksi yhdessä basso- ja murtosointuideoita d-m-s-soinnulla. Sointusäestyksessä soinnuista riittää kaksikin ääntä. Sointujen äänet voi myös jakaa useammalle soittajalle.
– Ideoita rytmisoittimille äskeisistä kolmimuunteisista kehorytmeistä. Kaikkien soitinten ei kannata soittaa koko ajan, vaan esim. vain yhdelle iskulle, jotta saadaan ilmaa ja letkeyttä komppiin.
– Melodian harjoittelu pianon ääressä (ryhmään joku pianonsoittotaitoinen). Laulustemman keksimisessä soinnun äänet apuna, ostinatoajatus auttaa, eli joka soinnulla samanlainen kuvio.
Vaihdetaan ryhmien tehtäviä. Äänitetään valmiit sovitukset.
Kunnellaan Mozartin Zwölf Variationen über das französiche Lied ”Ah, vous dirai-je, Maman” (Tuiki tuiki tähtönen). Jutellaan tutusta teemasta ja siitä, miten teemaa on muunneltu.
Oppilaat saavat kappaleen nuotit. Kuunnellaan kappale nuotista seuraten variaatio kerrallaan. Mietitään yhdessä, minkälaisia variaatioita kappaleessa on ja keksivätkö oppilaat vielä muunlaisia tapoja muokata teemaa.
Päätetään yhdessä, mistä teemasta ryhmä haluaa tehdä omat variaatiot joko yksin tai pienissä ryhmissä. Hyviä teemoja ovat esimerkiksi Paljon onnea vaan, Jaakko kulta ja Maijal oli karitsa – tai sitten voi kokeilla omaa variaatiota Tuiki tuiki tähtösestä. Variaation tekemistä voi lähestyä esimerkiksi muuttamalla teeman molliin, täyttämällä melodian hyppyjä, koristelemalla melodiaa tai muuttamalla fraseerausta tai tahtilajia / rytmiä. Esitetään tai äänitetään variaatiot.
Klassiselle musiikille tyyppisiin muotorakenteisiin tutustumisen yhteydessä voi tehdä muotoon liittyvän harjoituksen käyttämällä oppilaille tuttua musiikkia. Esimerkiksi käy (lähes) mikä tahansa rytmimusiikin kappale, oppilailta voi pyytää ehdotuksia.
Oppilaat kirjoittavat paperilapuille rytmimusiikin muotoa kuvaavia termejä (esim. intro, A, B, C, soolo, coda, bridge, pre-chorus joista A, B ja C useampaan kertaan).
Opettaja soittaa kappaletta ja oppilaat laittavat pienissä ryhmissä laput kappaleen muodon mukaiseen järjestykseen. Kappale kuunnellaan uudestaan ja järjestys tarkistetaan.
Tämän jälkeen voidaan siirtyä esimerkiksi sonaattimuotoon. Jutellaan kadenssien merkityksestä musiikissa. Etsitään kuunnellen kadensseja ja tunnistetaan sonaattimuoto esimerkiksi Mozartin 40. sinfonian I osasta.
Kuunnellaan Pachelbelin Kaanon in D. Mietitään kuulokuvan perusteella, miten sävellys rakentuu. Keskustellaan kaanonista ja sen säveltämisen perusperiaatteista. Opetellaan soittamaan kahden ensimmäisen tahdin melodia- ja bassostemmat. Määritellään stemmojen pohjalta koskettimistojen avulla soinnut sekä astein että reaalisointumerkein. Samassa yhteydessä voidaan harjoitella äänenkuljetusta ja/tai kokeilla, miten kuulokuva muuttuu, kun lähdetään liikkeelle eri sointuasemista.
Improvisoidaan sointukierron pohjalta kollektiivisesti omia melodioita. Voidaan myös säveltää omat kaanonmelodiat sointukierron pohjalta ja soittaa ne päällekkäin niin, että jokainen tulee vuorollaan mukaan.
Määritellään aluksi yhdessä käsite klusteri. Oppilaat voivat aluksi soittaa opettajan kirjoittamia klustereita ja sen jälkeen keksiä omia.
Kuunnellaan (jos mahdollista partituurin kanssa) Pendereckin teos Tren-Valituslaulu Hiroshiman uhreille, josta voidaan analysoida erilaisia klustereita. Analysoinnin jälkeen oppilaat keksivät ja tekevät itse graafisen partituurin kollektiivisävellykseen, jossa käytetään lähinnä klustereita. Partituurin pohjalta oppilaat improvisoivat sävellyksen.
Graafista partituuria tehdessä kannattaa kiinnittää huomiota mm. seuraaviin klusterin ominaisuuksiin:
− kuinka laaja klusteri on?
− missä rekisterissä?
− millä sointivärillä/sointiväreillä se soitetaan?
− miten siirrytään seuraavaan klusteriin?(glissandolla / yhtäkkisesti / vähitellen vaihtaen yksi ääni kerrallaan seuraavaan)
− millä nyanssilla klusteri soitetaan?
− mihin suuntaan klusterista voi edetä?
− viereisiin säveliin puoliaskel tai kokoaskel
− pieni hyppy ylös
− pieni hyppy alas
− iso hyppy eri rekisteriin ylös
− iso hyppy eri rekisteriin alas
- Opetellaan kuudestoistaosatrioli, luetaan rytmiharjoituksia.
- Kuunnellaan Ravelin Bolero, kirjoitetaan rummun säestysrytmi.
- Soitetaan rytmisoittimilla: esim. kapulat soittavat Boleron säestysrytmiä vähän hitaammassa tempossa, muut tulevat yksitellen mukaan ja keksivät siihen sopivan rytmiostinaton omalla soittimellaan. Rytmiostinaton keksimistä voidaan harjoitella aluksi erikseen.
- Vaihdetaan rooleja: joku muu soittaa säestysrytmiä ja oppilaat tulevat mukaan eri järjestyksessä.
- Soitetaan lopuksi levyn mukana (mahdollisimman hidas versio).
- Kuunnellaan Steve Reichin Clapping music. Opetellaan taputtamaan nuotista kappaleen perusrytmi ja sen kanssa pari tahtia vastarytmiä. Avuksi oppilaiden keksimät sanarytmit (esim. ”Apina meni Meksikoon”).
- Tehdään Clapping musicin perusrytmistä pieni kappale; tarkoituksena on esitellä ideoita, miten yhtä rytmiä voi käyttää monipuolisesti. Mietitään ensin, miten eri tavoilla voi taputtaa. Valitaan taputussolistit. Mennään riviin seisomaan.
- Yksi taputtaa rytmin tavallisesti kaksi kertaa, muut toistavat. Kaksi solistia taputtavat saman rytmin toisella tavalla (esim. kuppitaputus), muut toistavat.
- Kumulatiivisuus: rivissä reunimmainen aloittaa rytmin taputtamisen reisiin, tahdin välein seuraava mukaan. Kun viimeinen mukana, ensimmäinen vaihtaa toiseksi kehorytmiksi jne. Seuraavaksi mukaan jalat kolmelle iskulle (1., 3. 6.). Lopuksi pelkät jalat.
- Kaanon rivissä yksi kerrallaan kahden iskun välein. Loppuun merkistä rytmi kerran unisonossa, jalat tömistävät mukana.
- Kerätään taululle ideoita rytmin muokkaamiseen: soolo-tutti, kaanon, kehorytmit, kumuloituva rytmi, tuplaus-puolitus, takaperin, vastarytmi, yhteinen breikki, A- ja B-osa, päärytmille säestysostinato. Jos kyseessä sanarytmi, voi olla myös puhetta, kuiskausta…
- Tehdään neljän hengen ryhmissä oma rytmisävellys. Otetaan lähtökohdaksi sanarytmi joko valmiista tekstistä tai oppilaiden keksimistä lauseista, yksi lyhyt lause per ryhmä. Valitaan yhteinen tahtilaji. Opettaja pitää pulssia, oppilaat alkavat rytmittää omaa lausettaan pulssin päälle. Ryhmässä valitaan tahdin pituinen rytmi, joka kirjoitetaan ylös. Keksitään kolme eri tapaa esittää oma rytmi ryhmän voimin taululle kerättyjä tapoja käyttäen.
- Ryhmien ideat esitetään peräkkäin. Kootaan lopuksi kaikkien esityksistä yhteinen kappale: osien välissä voi olla yhteinen breikki, lopussa kaikki rytmit tehdään päällekkäin tms. Äänitetään (esim. Garage bandilla) ja kuunnellaan.
Kuunnellaan tunnin aluksi Terry Rileyn In C partituurin kanssa. Kuuntelun jälkeen voidaan soittaa oppilaiden kanssa In C:tä. Soittimeksi oppilaat voivat valita oman soittimensa tai jonkun luokkasoittimista. In C:n soittamisen jälkeen oppilaat keksivät yhdessä oman minimalistisen kappaleen joko koko ryhmän kanssa tai pienemmissä ryhmissä.
Ryhmät saavat valita lähestymistavan itse: esimerkiksi improvisoiminen in C -teoksen hengessä, omien vastaavien “melodiapalojen” keksiminen, jne.
Stravinskyn Kevätuhrin soittaminen (YMT, YMT mo)
Kuunnellaan Stravinskyn Kevätuhrista eri katkelmia ja keskustellaan Stravinskyn musiikista.
Opetellaan taputtamaan Kevätuhrin ” The Spring Divinations, Dances of the pretty Maidens” -osan kahdeksasta ensimmäisestä tahdista jousiston rytmiikka. Harjoitellaan aluksi hitaasti rytmi aksentointeineen kuntoon ja kiihdytetään sitten vähitellen tempoa. Kun taputus alkaa sujua, siirrytään soittamaan katkelma soittimilla. Jaetaan soinnun sävelet eri soittimien kesken.
Voidaan myös tutkia, millaisia alajakoja aksentit muodostavat. Miltä rytmi kuulostaa, jos soitetaan/taputetaan ainoastaan aksentoidut äänet? Entä jos aksentteja siirretään eri paikkoihin?
Lauletaan Vem kan segla, nuotinnetaan. Kuunnellaan Vem kan seglan säestyssoinnut opettajan soitosta, lauletaan mukana bassoa. Kirjoitetaan taululle I, IV ja V asteen soinnut lähekkäisin käännöksin. Lauletaan sointujen äänillä kolmiääninen säestys, oppilaat saavat keksiä erilaisia säestysrytmejä. Aloitetaan myös jostain toisesta asemasta.
Kirjoitetaan I-IV-V lähekkäisin käännöksin aloittaen kaikista eri asemista. Soitetaan säestys eri asemista h-mollissa.
Soitetaan melodia a-mollissa. Keksitään soittimen avulla kakkosääni melodian alapuolelle kolmisointujen perusteella, myös terssi- ja sekstikulut sopivat. Pianistit saavat keksiä aaltoilevan säestyksen, jossa käytetään kolmisoinnun käännöksiä. Lisätehtävänä voi kokeilla koskettimistolla kuulokkeiden kanssa, mitä muita a-mollin kantasointuja laulun säestyksessä voisi käyttää.