Otsikko
Tekstiä

Otsikko
Tekstiä

Harmonia

I & V kuuntelu ja liike
Opettaja soittaa pianolla tai laittaa soimaan sellaisen kappaleen, jossa on vain I ja V astetta ja soinnut eivät vaihdu liian tiuhaan (esim. Bachin Talonpoikaiskantaatti, Hermanni ja Miina, oma improvisoitu kappale). Oppilaat kävelevät musiikin tahdissa tavallisesti kun musiikissa on I aste ja matalalla polvet koukussa musiikissa on V aste. Keksitään yhdessä muitakin tapoja ilmaista liikkeellä sointuvaihtoja.

Sointuvaihtojen tunnistaminen (idea Reinhold Wirsching)
Opettaja soittaa sointusäestystä.
– Oppilaat liikkuvat tiettyyn suuntaan, kun sointu vaihtuu, oppilaat vaihtavat suuntaa.
– Oppilaat ovat pareittain ja toinen keksii helpon kehorytmin, jota toinen matkii peilinä samanaikaisesti. Kun säestyssointu vaihtuu, toinen parista keksii uuden kehorytmin, jota pari matkii.

Sointusoiton alkeisvalmennusta
Luodaan pohjaa sointujen sujuvalle rakentamiselle:
– Luetellaan sävelnimet cdefgah yhteen ääneen ylös- ja alaspäin. Sitten sama uudestaan, mutta loikkien tersseillä kunnes seuraava c tulee vastaan (2 oktaavia) ja palataan samat loikat alas.
– Toistetaan edellinen harjoitus solfilla.
– Terssihyppyjä voidaan myös soittaa esimerkiksi laattasoittimilla tai keyboardilla

Säestyksen soittaminen putkilla
Harjoitellaan laulamaan tehtävään sopiva laulu. Aluksi voidaan valita kappale, jossa on 1-2 sointua. Kirjoitetaan laulun säestyssoinnut nuoteiksi. Pohditaan, mitä säveliä sointujen soittamiseen tarvitaan. Jokainen oppilas hakee yhden sopivan putken. Soitetaan säestyssoinnut läpi. Mietitään yhdessä sopiva säestysrytmi. Yhdistetään säestykseen melodia esimerkiksi ksylofonilla ja kellopelillä. Esitetään kappale. Säestykseen voidaan lisätä bassosävelien soitto bassoksylofonipaloilla (tai esim. pianolla). Tehtävästä saa helposti haastavamman valitsemalla kappaleen, jossa on enemmän sointuja.

Perustehojen harjoittelua C-duurissa

  • Soitetaan orkesterina duurikolmisointuja: do-sointu (I), fa-sointu (IV) ja so-sointu (V). Opettaja voi merkitä taululla näkyvään koskettimistoon, mitkä sävelet/koskettimet kuuluvat kuhunkin sointuun.
  • Harjoitellaan jokaista sointua erikseen siten, että opettaja laulaa ja näyttää samalla esimerkiksi solfa-käsimerkillä lyhyen rytmin doo-do-do-doo-doo ja oppilaat soittavat kaikuna perässä oikealla soinnulla (I, do mi so). 
  • Etsitään fa/IV-sointu ja rytmitetään hieman toisin esim. fa-fa-fa-fa-faa-faa; etsitään so/V-sointu ja uusi rytmitys esim. So-so-soo-so-so-soo.
  • Säestetään tuttuja lauluja opettajan näyttämien käsimerkkien mukaan. Oppilaat voidaan jakaa ryhmiin siten, että kunkin ryhmän vastuulla on yksi sointu.
  • Esimerkkejä säestettäväksi sopivista lauluista: Jaakko kulta, Lumiukko (I); Kookaburra, Olen autonajaja (I & IV); Ostakaa makkaraa, Mollamaija loikki, Hepokatti, Ukko Nooa (I & V); Tuiki tuiki tähtönen (I, IV & V)
  • Lisätehtävä: osa oppilaista voi soittaa rytmiostinatoa esimerkiksi kapuloilla tai djembe-rummuilla
  • Haastavuustasoa voi lisätä siten, että oppilas soittaa muutkin kuin oman ryhmänsä säestyssoinnut ja/tai ottamalla vasempaan käteen soinnun pohjasävelen

”Etsi toonika”
Soita yksi säkeistö esim. jostain lastenlaulusta. Kun musiikki on lopussa, pyydä oppilaita laulamaan yhdessä toonikasointu (do-mi-so tai la-do-mi). Kun sointu on löydetty (tarvittaessa soitetaan lisää säkeistöjä), oppilaat laittavat kuulokkeet korvilleen ja etsivät koskettimistoiltaan rohkeasti kokeilemalla kyseisen soinnun sävelet. Lopuksi sävelet nimetään nuottinimin.

”Etsi dominantti ja toonika”
Laulata toonika-dominantti-toonika -sointuyhdistelmää (do-mi-so, so-ti-re, do-mi-so) solfaten eri korkeuksilta. Soita sitten jotakin laulua. Pysäytä musiikki välillä säkeen loppuun ja pyydä oppilaita laulamaan solfaten toonikasointu, dominanttisointu ja lopuksi vielä uudelleen toonikasointu. Pyydä lopuksi oppilaita etsimään (kuulokkeet korvilla) toonikasointu kokeillen koskettimistolta ja päättelemään siitä kappaleen sävellaji.

Basson kuuntelun harjoittelu
Basson ja sointuasteiden kuuntelua voi ennakoida harjoittelemalla melodian toistoa matalalta. Opettaja soittaa pianolla matalalta muutaman sävelen melodioita sovitusta aloitussävelestä, oppilaat toistavat koskettimistoilla. Basson kuuntelua voi harjoitella myös etsimällä bassoääniä hiljaa soittaen tai kuulokkeiden kanssa omalla koskettimistolla opettajan soiton mukana. Toinen lähestymistapa on seuraata nuotista jotakin (yksinkertaista) bassostemmaa tai toistuvaa bassoriffiä samalla, kun kuunnellaan äänitettä. Bassostemmaa voidaan soittaa yhdessä äänitteen mukana ja kokeilla sen jälkeen, helpottiko se bassostemman kuulemista.

”solfaa bassoa”
Valitse sävellys, jossa bassoäänessa esiintyy vain toonikaa ja dominanttia. Sävellyksen soidessa näytä käsimerkein basson kulku ja pyydä oppilaita solfaamaan sitä. Toista kappale useita kertoja, kahta eri lähestymistapaa käyttäen:
1. oppilaat solfaavat ääneen opettajan käsimerkeistä (solfamerkit tai numerot 1 ja 5)
2. oppilaat kuuntelevat äänettöminä ja näyttävät basson kulun käsimerkeillä itse.

Kolmisoinnun laatujen tunnistaminen kuulonvaraisesti
Tehdään kuunteluharjoitus, jossa oppilaat nousevat seisomaan, kun kuulevat duurisoinnun, nostavat vielä kädet ylös venytykseen, kuulleessaan ylinousevan soinnun, istuvat mollisoinnun kohdalla ja laskevat kädet ja pään vielä pöydälle kuulleessaan vähennetyn soinnun. Oppilaat voivat myös keksiä liikkeet kullekin sointulaadulle itse.

Kolmisointujen laadut putkilla
Havainnollistetaan erilaatuisten kolmisointujen rakennetta soivilla putkilla. Kolme oppilasta valitsee putket, joista muodostuu jokin duurisointu. Muiden pitää neuvoa, miten sointu muutetaan molliksi, vähennetyksi tai ylinousevaksi ja tuoda soittajille tarvittavat sävelet. Harjoitus voidaan tehdä myös niin, että soittajat kokoavat putkista D-, m-, vä- ja Y-sointuja, muut tunnistavat soitetun soinnun laadun.

Kolmisointujen laatuja laulaen
Lauletaan kolmiäänisesti duurikolmisointuja eri korkeuksilta, opettaja antaa vain alimman äänen. Merkistä keskimmäinen ääni laskee molliterssiin. Samaan tapaan muutetaan mollisointu vähennetyksi ja duuri ylinousevaksi. Vaihdetaan välillä stemmoja. Voidaan laulaa pitkän äänen sijaan jollain sovitulla rytmillä ja tavulla. Aluksi kannattaa harjoitella puolisävelaskelten laulamista.

Sointukisa putkilla
Oppilaat jakautuvat kahteen tai kolmeen ryhmään ja jokaisella ryhmällä on käytössään putkilla muodostettu kromaattinen asteikko. Opettaja sanoo soinnun nimen tai kirjoittaa sointumerkin taululle ja ryhmät yrittivät mahdollisimman nopeasti löytää oikeat soinnunsävelet. Ryhmä, joka nopeimmin soittaa oikeita säveliä, saa pisteen. Oppilaat voivat myös toimia sointujen keksijöinä. Saman harjoituksen voi tehdä sointuasteilla.

Päällekkäiset laulut
Päällekkäin sopivat laulut Kaksipa poikaa Kurikasta, Asikkalan rattaat, Kukkuva kello ja Mää mää lampaani ovat selkeitä melodioita soinnutettavaksi perustehoilla. Lauletaan päällekkäin, soinnutetaan yhdessä, säestetään omalla soittimella tai laattasoittimilla, lauletaan ja soitetaan päällekkäin. Lauletaan bassoa melodian alle. Säestys voidaan myös transponoida eri sävellajiin. Oppilaat voivat myös keksiä oman melodian (ja sanat), joka sopii säestyssointuihin ja laulettavaksi päällekkäin edellämainittujen kappaleiden kanssa.

Sointujen (D, m, v, Y) soitto ja laadun tunnistaminen
Kertaa oppilaiden kanssa reaalisointumerkkien merkitsemistavat. Kirjoittaa sitten taulun viivastolle jokin sointu, esimerkiksi g-vähennetty. Oppilaat soittavat sen omilla koskettimistoillaan ja tunnistavat laadun kuunnellen. Lopuksi he kirjoittavat vihkoihinsa soinnun sointumerkin.

Kvinttiharjoituksia
Opetellaan tunnistamaan kolmisoinnun laatu kvintin avulla. Harjoitellaan ensin soittamaan koskettimistoilla puhdas kvintti kaikista sävelistä ylöspäin. Oppilaat saavat keksiä erilaisia soittorytmejä. Opetellaan Smoke on the water –kitarariffi puhtailla kvinteillä, kitaran kvinttisoinnut ovat monelle tuttuja koulusta. Kvinttien soittamisen tarkoituksena on painaa mieleen miltä näyttää puhdas kvintti, ja havainnollistaa intervallien laatujen yhteyttä sointujen laatuihin. Tunnistetaan lopuksi parin kanssa kolmisointujen laatuja soittaen, ensin saa katsoa, sitten silmät kiinni kuunnellen.

Soinnutustehtävä pareittain
Harjoitellaan (esimerkiksi) harmonisessa mollissa meneviä lauluja tai itse tehtyä kappaletta. Oppilaat valitsevat yhden lauluista, jonka sävellajin I- IV- ja V-asteen soinnut kerrataan yhdessä. Oppilaat kokeilevat pareittain koskettimiston avulla, missä järjestyksessä säestyssoinnut lauluun sopivat. Toinen oppilaista soittaa melodiaa ja toinen säestyssointuja. Kappale alkaa I-asteen soinnulla, jota säestäjä toistaa neljäsosa- tai puolinuotein, kunnes se ei enää sovi melodiaan. Sitten pari kokeilee, kumpi sointu, IV- vai V-aste sopii säestyksen jatkoksi paremmin. Pari jatkaa soittamista, kunnes uusi sointu ei enää kuulosta sopivalta. Kokeillaan taas, mikä olisi hyvä vaihtosointu. Jatketaan näin kappaleen loppuun asti.
Jokainen pari saa käyttää harjoitukseen tarvitsemansa ajan. Opettaja auttaa apua tarvitsevia. Nopeat voivat sovittaa kappaletta etsimällä kappaleeseen sopivan soundin ja keksiä hyvältä kuulostavan säestystavan ja alkusoiton.

Harmonian lähestyminen improvisaation keinoin
– aluksi soitetaan tai lauletaan pelkkiä sointusäveliä vapaassa järjestyksessä ennalta tiedetyn sointujakson pohjalta
– ennalta tunnetusta sointujaksosta voi siirtyä sellaiseen, jonka soinnut eivät ole tuttuja
– sointuvaihdoksiin kannattaa kiinnittää huomiota
– harjoitusta voi jatkaa siten, että säveliä voi laulaa vaihtelevin rytmein ja kun tämä sujuu, niin hyppyjä voi täyttää astekuluin ja edetä hiljalleen kohti melodisempaa linjaa.

Oman sointujakson tekeminen
Alkuharjoitus: Jokainen ryhmän oppilas ottaa yhden putken ja oppilaat järjestäytyvät duurinasteikon mukaisesti, esim c1 – f2.
– Soitetaan putkilla murtosointuina kaikki sointuasteet duurissa.
– Soitetaan sointujen sävelet samanaikaisesti sovitussa rytmissä (esim. taa taa taa tauko).
– Opettaja näyttää sormilla tai taululle kirjoitetuista astemerkeistä, missä järjestyksessä sointuja soitetaan. Sointuvaihdot voivat olla tahdin välein tai harvemmin.
– Oppilas näyttää sointujen järjestystä.
Harjoituksessa kuunnellaan ja kokeillaan erilaisia sointuyhdistelmiä ja yritetään löytää hyvältä kuulostavia yhdistelmiä.
Seuraavaksi oppilaat sommittelevat pareittain tai yksin mieleisensä sointujakson C-duurissa koskettimiston avulla. Sointujakson pitää alkaa ja loppua toonikasointuun. Oppilas tai oppilaspari säveltää sointuihin sopivan melodian. Lopuksi soinnut ja melodiat esitetään.

Sointutehojen erottaminen kuulonvaraisesti
Opettaja soittaa toonika-, subdominantti- ja toonikasointuja peräkkäin viipyen yhdellä teholla pitkään (vaihtelee asemaa, soittelee murtosointuja, hyppelee basson sävelillä jne.). Ohjeet oppilaille: Laula mukana vaihdellen do- ja ti-säveltä. Jos do sointuu hyvin näytä do-käsimerkkiä, jos sointu selvästi vaihtuu mutta do yhä käy niin näytä fa-merkkiä, kun ti on parempi näytä so-merkkiä.

Kolmisoinnun käännöksiin tutustuminen soittimilla
Soitetaan jonkin kolmisoinnun ääniä perussävelestä ylöspäin mahdollisimman pitkälle. Sitten pianon säestyksen päälle soitetaan saman kolmisoinnun säveliä eri oktaavialoista vapaassa järjestyksessä vapaalla rytmillä. Lopuksi soitetaan yhdessä eri käännökset, nimetään ne ja kirjoitetaan vihkoon.

Johdatusta sointujen käännöksiin
Kirjoitaan Mozartin Figaron häät -oopperan aarian Non piu andrai A-osasta melodia. Melodia on C-duurissa ja siinä esiintyy murtosointuina kaikki toonikasoinnun käännökset. Opettaja soittaa ksylofonilla kohdan ” Delle belle turbando il riposo” siten, että oppilaat näkevät ja kuulevat sen kunnolla ja kysyy, mitä melodiassa tapahtuu. Käydään läpi soinnun perusmuoto ja sen käännökset. Oppilaat ottavat soittimet. Soitetaan yhdessä murtosointuina C-duurissa kaikkien sointuasteiden perusmuoto ja käännökset. Soitetaan sointuasteet uudestaan käännöksineen ja nimetään ne sointumerkein. Opettaja pyytää oppilaita soittamaan G/D, Em/G jne. Jos tämä sujuu hyvin, voidaan ottaa mukaan myös muiden sävellajien sointuja. Tämän tehtävän jälkeen opetellaan sekstisointu ja kvarttisekstisointu.

Nelisointujen rakenne soittaen
Etsitään koskettimistolta dominanttiseptimisointu aloittaen aina eri sävelestä, edetään joko kromaattisesti ylöspäin tai ensin valkoisilta ja sitten mustilta koskettimilta aloittaen.
Piirretään viivastolle septimisoinnut kaikille C-duurin ja a-mollin asteille. Oppilas tunnistaa sointujen laadut (dp7, ds7, mp7, ms7, vp7, vv7, ys7) kuulonvaraisesti soittamalla ne keyboardeilla itsenäisesti kuulokkeet korvilla. Lopuksi opettaja pyytää luokkaa soittamaan orkesterina ääneen ensin kaikki löydetyt duurisuurseptimisoinnut (soinnun säveliä voidaan soitetella edestakaisin mielivaltaisesti, opettaja ilmaisee milloin vaihdetaan seuraavaan), sitten kaikki mollipienseptimisoinnut jne.

Sointupelejä

  • Pelejä voi pelata ryhmissä samaan tapaan kuin tv:ssä erilaisia visailuja: ryhmät saavat saman kysymyksen ja voivat miettiä asiaa ensin keskenään. Joko ryhmillä on vastausvuorot tai se ryhmä, joka ajattelee tietävänsä oikean vastauksen ensin, saa vastata. Pisteet tulevat oikeiden vastausten perusteella.
  • Sointuja ja niihin liittyviä tehtäviä voi kirjoittaa lapuille ja lappuja nostetaan yksitellen
  • Luettele pyydetyn soinnun sävelet ja soita sointu
  • Kerro, missä kaikissa sävellajeissa sointu esiintyy ja miten se eri sävellejeissa merkitään
  • Pareittain/ryhmässä: jokainen soittaa kysytyn soinnun joka samanaikasesti tai peräkkäin. Vastausta etsitään niin kauan, kun kaikki ovat samaa mieltä.
  • Soinnusta – sointuparista pitää tunnistaa erilaisia kysyttyjä asioita (esim. tehot, sävellaji jne.)