Luova tuottaminen

Oman kappaleen tekeminen
Aloittakaa sanoista: yksittäisistä sanoista tai jostakin aiheesta ja pohtikaa, mitkä sanat rimmaavat keskenään. Kun sanoitus on valmis, tehkää siihen mahdollisimman yksinkertainen rytmi. Rytmiä voi lukea ja soittaa yhdessä ja kaanonissa. Halutessanne voitte seuraavaksi lisätä solfat (tai sävelet) ja laulaa tai soittaa teoksen. So-mi:llä pääsee jo pitkälle ja kappaletta voi tällöin säestää esimerkiksi I asteen soinnulla.

Liikkeen säestäminen improvisoiden
Istutaan piirissä soitinten kanssa. Valitaan muutama oppilas liikkumaan piirin keskelle. Jokainen soittaja valitsee yhden mielessään liikkujan, jonka liikettä hän säestää soittimellaan.

Liikeimprovisaatio ja musiikin muoto
Laitetaan soimaan musiikkia, jossa on selkeä ja samassa tempossa pysyvä perussyke. Oppilaat toistavat aluksi liikkeitä opettajan perässä ja keksivät sitten omia liikkeitä, joita muut toistavat. Tästä voidaan jatkaa tekemään lyhyitä koreografioita ryhmittäin musiikin muodon mukaan: jokin ryhmä keksii koreografian A-osaan, jokin B-osaan jne. Tehdään yhdessä koko kappaleen liikekoreografiat ja käydään sen jälkeen läpi kappaleen muoto.

Äänikenttä

Opettaja pyytää oppilaita valitsemaan taa tai titi ja lisäksi valitsemaan jonkin numeron yhdestä neljään.
Opettaja laskee alkuun yhden tyhjän tahdin ja tämän jälkeen noin kuusi tahtia laskien ääneen numeroita 1 2 3 4. Oppilaat esittivät oman valintansa tietyllä tahdinosalla jokaisessa tahdissa.
Pyydetään oppilaita tekemään valintansa uudelleen. Nyt sama esitettään pelkästään taputtamalla.
Kolmannessa versiossa pyydetään oppilaita tuottamaan valitsemallaan tahdinosalla minkälainen ääni tahansa, joko taputtaen, laulaen, sanoen jokin sana, paukuttamalla, päästämällä suusta jokin äänne jne..

Äänimaisema
Teemme silmät kiinni harjoituksen (äänimaiseman), jossa oppilaat saavat itse keksiä omia ääniä, vaihtaa niitä halutessaan, matkia toistensa ääniä, ”kommentoida” ja muunnella toistensa ääniä jne. Tämä tuottaa rohkeaa keksimistä ja rytmikästä ääntelyä. Kuuntelu ja kommentointi ei ole kaikille ihan helppoa. Oppilailta voi kysyä harjoituksen jälkeen, missä olimme ja usein vastaus on helppo löytää (viidakko, maatila, metsä…)

Improvisaatio mustilla koskettimilla
Valitaan aiheeksi esimerkiksi lumisade. Improvisoidaan mustilla koskettimilla/laatoilla: kootaan sovitussa tahtilajissa yksittäisistä äänistä vähitellen ääniä lisäämällä kudos, joka kiihtyy lumimyrskyksi ja laantuu taas. Keksitään myös ostinatoja, joita soitetaan päällekkäin sovitussa kohdassa. Aiheeksi voidaan valita myös jokin muu, esim. aallokko. Vaihtoehtoisesti voidaan improvisoida mustilla koskettimilla komppinauhan tai opettajan soittaman kompin päälle. Tällöin tavoitteina voi olla esim. pysyä taustan mukaisessa tempossa, keksiä oma melodia, keksiä lyhyt riffi/ostinato, soittaa legatossa/staccatossa jne.

Omasta rytmistä rytmimaisemaksi
Keksitään oma rytmi, jossa tahtien määrä on sovittu kaikille samaksi, n. 2-4 tahtia. Jokainen esittää rytmisävellyksensä muulle luokalle ja opettaja kirjoittaa kaikki rytmit taululle allekkain. Sitten rytmit esitetään päällekkäin, eli jokainen esittää omansa. Ennen esitystä voidaan sopia erilaiset äänenvoimakkuudet ja esitystavat eri rytminuoteille. Pyritään esittämään ilmeikkäästi. Muodostetaan rytmimaisema: tukeudutaan edelliseen tehtävään, jossa taululla on nähtävissä jokaisen oppilaan keksimä oma rytmi allekkain piirrettynä ja josta pystyy havainnollistamaan minkälaista rytmimaisemaa haetaan: jokaisen on tehtävä ikioma, erilainen rytmi kuin naapurilla. Rytmien keksimisessä voi halutessaan hyödyntää sanarytmejä.

Kysymys-vastaus
Opettaja soittaa yhden 4/4-tahdin mittaisen melodian eli ”kysymyksen” esimerkiksi pentatonisella asteikolla, oppilaat vastaavat itse keksimällään melodialla. Oppilaita voi halutessaan pyytää vastaamaan samalla rytmillä, mutta itse valitsemillaan sävelillä. Myös oppilaat voivat vuorotellen soittaa kysymyksiä, joihin muut vastaavat. Tehtävää voidaan soveltaa myös johonkin tuttuun lauluun (esim. Elonkorjuu), jolloin soitetaan aina yhdessä melodian alkuosa ja sen jälkeen oppilaat improvisoivat vuorollaan vastauksen kyseisen laulun sävellajiin kuuluvilla sävelillä. Vaihtoehtoisesti oppilaat voivat improvisoida alkuosan, johon vastataan yhdessä melodian jälkipuoliskolla (sopii hyvin esim. Kalevalan laulamiseen / soittamiseen).

Ääniefektit videoon
Tehdään koskettimistojen erikoisäänillä tai soittimilla ääniefektit johonkin videoon. Katsotaan ensin videon alusta muutaman minuutin pätkä pari kertaa ilman ääntä ja mietitään yhdessä, millaisia ääniä tapahtumiin liittyy (askelten ääni, aplodit jne.). Jaetaan tehtävät, kukin etsii kuulokkeiden kanssa sopivat äänet ja lopuksi soitetaan äänet videon kanssa.

Oman kappaleen tekeminen ja solfien kuunteleminen
Oppilaat keksivät yhteisen yksinkertaisen, kahden tahdin mittaisen rytmin (esim. taa taa titi taa titi taa taa taa) ja kirjoittavat sen alle kukin omat solfa-merkit (esim. so-la-mi). Jokainen esittää kappaleensa keyboardilla muulle ryhmälle. Muu ryhmä voi haluttaessa kirjoittaa kuullun perusteella solfat paperille. Alkuvaiheessa rytmin olisi hyvä olla jokaisella sama, jotta esitys onnistuisi ja solfien kuunteluun olisi helpompi keskittyä. Voidaan esim. vertailla, kuinka moni tuli keksineeksi aivan saman melodian.

Musiikkitarinan tekeminen (Leena Pantsu)
Ollaan piirissä ja jokaisella on soitin. Opetellaan ensin tuttiteksti: ”Hah hah haa, naurattaa, onpas meillä mukavaa” joka lausutaan rytmikkäästi yhdessä. Jokainen säestää tekstiä vapaasti omalla soittimellaan. Sovitaan tarinan aihe. Esimerkiksi ”Laulava kettu” tai ”Tanssiva kissa”. Opettaja aloittaa tarinan ja säestää puhettaan omalla soittimellaan. Muutaman lauseen jälkeen opettajan vieressä istuva jatkaa tarinaa ja säestää puhettaan omalla soittimellaan. Jos joku ei keksi tarinaan sopivaa jatkoa, hän voi sanoa ”Hah hah haa”, joka on tuttikohdan merkki. Silloin sanotaan ja soitetaan yhdessä ”Hah, hah, haa, naurattaa, onpas meillä mukavaa”. Tämän jälkeen seuraavan jatkaa tarina. Tarinaa jatkuu piirissä, kunnes siihen saadaan sopiva lopetus.

Lomarytmit
Jutellaan pareittain (kesä)lomasuunnitelmista ja valitaan kaksi asiaa, joita molemmat aikovat tehdä lomalla. Tehdään niistä lauseet, jotka rytmitetään 4/4-tahtilajissa. Istutaan piirissä, sanotaan vuorotellen, muut toistavat. Keksitään lauseista kehorytmit, opetetaan muille. Soitetaan kaikki kehorytmit päällekkäin vaihdellen kahta eri rytmiä. Siirretään rytmisoittimille, soitetaan A- ja B-osassa eri rytmiä. Opettaja soittaa päälle synkooppeja ym., oppilaat yrittävät pysyä omassa rytmissään. Keksitään yhteinen breikki (esim. rytmitetään yhden tahdin mittainen lause, jossa on sana ”kesäloma”).

Rytmeillä hassutellen
Rytmihassuttelun voi aloittaa hiljalleen. Esim. ensin sovitaan, että taa esitetään tavanomaisesti taputtamalla kahta kämmentä yhteen ja titi läpsytellään etu-ja keskisormella toiseen kämmeneen. Näin syntyy erilaisia äänensävyjä, nyansseja. Tehtävää voi vähitellen vaikeuttaa.
Voidaan lukea kahta rytmiriviä, joissa esiintyy taa titi taa-aa, ja yritetään keksitään eri tapoja taputtaa se. Esim. titit sormenpäillä kämmenselkään ja lausutaan piipittäen hiljaa, taat normaalisti taputtaen ja normaaliäänellä, taa-aa lyödään kahdella kädellä rintaan ja avataan suu samalla ammolleen niin, että lausunnasta tulee kumajava. Oppilaat voivat keksiä useampia esitystapoja ja toteutetaan ne kaikki vuorollaan.
Mm. taa-aa-aa voidaan esittää siten, että ensin kädenlyönti ja sen jälkeen pyöräytellään sormella ilmassa korvan ympärillä kaksi kierrosta discotanssimaisesti samalla, kun taa-aa-aa lausutaan keikistellen.
Kolme tapaa esittää tauko: keskellä kappaletta sormien napsautus, kappaleen lopussa joko painetaan käsi suun eteen vaikenemisen merkiksi tai toisen käden ranteella otsaan samalla nakkaamalla päätä/niskaa teatraalisesti vähän taaksepäin voihkaisten.
Rytminlukua voidaan elävöittää myös toisellakin tavalla. Eri mittaiset nuotit voidaan esittää matkien eläinten ääntelyä, lapset keksivät äänet itse (esim. taa-aa MUUUU, taa Miau, titi kotkot). Rytmit luetaan ilmeikkäästi eläimiä matkien. Kaikki nämä rytminlukutavat toimivat vielä hienommin kahtena ryhmänä päällekkäin hullutellen

Sanaimpro
Pyydä jokaista oppilasta miettimään yhden tai kaksi sanaa yhdessä sovitusta aiheesta. Kaikki alkavat kuiskata sanaansa ja liikkuvat vähitellen kohti piiriä. Vähitellen teemme yhteisen crescendon. Pyydä jokaista sanomaan oman sanansa jotenkin erilailla käyttäen rytmejä, staccatoa, legatoa, eri äänenkorkeuksia, liu’utuksia…. Kaikki tekevät omansa ja muut toistavat. Lopuksi tehdään sanoista yhteinen kappale, jossa yhteisessä sykkeessä jokainen sanoo omaa sanaansa/sanojansa erikoisesti ja sanoista muodostuu jokaisen oppilaan oma ostinatostemma. Aloitetaan joko kaikki samaan aikaan tai kootaan stemmat vuorotellen. Kappaleen aikana etukäteen sovittu johtaja voi myös näyttää muille crescendoa ja diminuendoa, ryhmien vuorottelua jne.

Rytmi-improvisaatio
Kullakin oppilaalla on käytössään rumpu. Laita soimaan jotakin rytmikästä musiikkia. Pyydä oppilaita rummuttamaan musiikin mukana improvisoiden. Tehtävää voi varioida monin tavoin. Voidaan vaikkapa sopia, että kukin osallistuja vuorotellen keksii musiikkiin sopivan lyhyen rytmin, johon kaikki muut tulevat mukaan.

Ketjusävellys mollissa
Tehdään pieni ketjusävellys harmonisella molliasteikolla: jokainen keksii yhden tahdin mittaisen melodian 4/4 tahtilajissa. Sovitaan että ensimmäinen aloittaa kyseisen mollin perussävelestä ja viimeinen lopettaa perussäveleen. Soitetaan tahdit peräkkäin ilman taukoja. Yhteinen melodia voidaan lopuksi kirjoittaa taululle. Voidaan myös kokeilla, miltä melodia kuulostaa, jos tahtien järjestystä vaihdetaan.

Improvisointia kolmisoinnuilla
Soitetaan koskettimistoilla sointuharjoitus C C Am Am F F G G hitaasti murtosointuina. Ensin pelkkä säestys (pianistit soittavat myös bassoa), sitten puolet ryhmästä säestää ja puolet improvisoi samojen kolmisointujen sävelillä. Toisella kierroksella improvisoidaan vuorotellen sointukierron päälle kaikilla valkoisilla koskettimilla.

Melodian keksiminen säestykseen
Opettaja soittaa yksinkertaista säestyskiertoa (esim. sointuasteilla I&V tai I,IV&V). Oppilaat keksivät säestykseen sopivaa melodiaa laulaen tai hiljaa soittaen.

Täydennä melodia
Opettaja laatii neljän tahdin mittaisen melodian alun. Oppilaat jatkavat sen loppuun (4 tahtia) työskennellen itsenäisesti kuulokkeet korvilla keyboardin ääressä. Ohjeiksi voidaan antaa esim. tietty ambitus, tietyt rytmit, jokaisen tahdin aloitussävel, päätössävel jne., tai oppilaat saavat työskennellä vapaasti, kuitenkin niin että osaavat esittää säveltämänsä lopun joko keyboardilla tai laulamalla tai omalla soittimella. Oppilaat voivat ennen esitystään tulla kirjoittamaan melodiansa taululle niin, että muu luokka voi seurata esitystä.

Melodian keksimisen asteikon pohjalta
Luonnollista molliasteikkoa (tai jotakin toista asteikkoa) on harjoiteltu siten, että oppilaat ovat liikkuneet vapaasti tilassa laulaen ensin äänenavaustyyppisesti asteikkoa alaspäin (tai ylöspäin); omilla sanoilla tai vain eri vokaaleilla asteikkoa ylös ja alas yhteisessä rytmissä. Sama voidaan tehdä kaanonissa tai siten, että jokainen saa lähteä kun haluaa. Seuraavat harjoitukset voidaan toteuttaa joko soittaen tai laulaen:
– soita asteikkoa ylös alas omilla rytmeillä
– päätä itse, paljonko liikut ylös tai alas kerrallaan eli missä kohti asteikkoa vaihdat suuntaa
– keksi oma fraasi (kaikki yhtä aikaa)
– ”keskustele” parin kanssa fraaseilla

Parikeskustelutehtävä
Oppilaat ”keskustelevat” pareittain eri tavoin:
– nonsense-kielellä; joko vapaasti keksityllä tai esim. avaruusoliokielellä, eläinkielellä jne.
– rytmisoittimilla
– laattasoittimilla / muilla melodiasoittimilla
– melodiasoittimilla annetusta aiheesta, esim. ensitreffeillä, murtovarkaissa jne.; nämä improvisoidut keskustelut voidaan myös esittää muille

Lähtökohtia ja ideoita säveltämiseen ja improvisointiin

Sointukierto (esim. I-VI-IV-V Diana, Stand by me jne. tai pop-sointukierto I-V-VI-IV): improvisoidaan hyräillen sointukierron päälle tilassa kävellen – löydetäänkö yhteinen melodia?
Riffi, esimerkkejä pop-musiikista
Rytmiikka: tahtilaji, rytminen aihe, synkopointi, triolit, kolmimuunteisuus…
Asteikko: pentatoniset, kokosävelasteikko, moodit
Teksti: runo, haiku, tarina…
Muoto (esim. ABA)
Äänimaisema (vapaa tai pulssin päälle, ostinatoja…)
Kuuntele kuvaa: kerätään kuvasta nousevia sanoja, mietitään siinä kuuluvia ääniä, mitä tapahtuu jne. Tehdään kerättyjen sanojen pohjalta pieni runo tai lause; mietitään, minkälainen laulu kustakin tekstistä voisi syntyä (tyylilaji, dynamiikka, tahtilaji)
Elokuvamusiikki: katsotaan Youtubesta lyhyt video ilman ääntä, keksitään siihen sopiva musiikki
Valmis kappale, josta otetaan esimerkiksi pelkkä bassomelodia tai rytminen aihe ja keksitään sen päälle uusi melodia, soinnut tms.

Ideoita äänimaailmapohjaiseen improvisaatioon
Oppilasta voi auttaa improvisaation alkuun lähtemällä liikkeelle esim.

hiljaisuudesta ja hiljaisuuden kuuntelemisesta
ympäristön äänien kuuntelemisesta
muista erilaisista äänistä (esim. äänen värejä tunnustellen) ja niiden luomista tunnelmista ja yllätyksellisyydestä – tai yllätyksettömyydestä
monille ihmisille myös värit ja muodot tuottavat äänimielikuvia
edellisten havaintojen pohjalta voi rakentaa äänimaailmoja niillä välineillä, joita käytössä on
aikaan saatuja äänimaailmoja voi merkitä muistiin vaikka piirtämällä ”karttaa” paperilapulle, kirjoittamalla vinkkejä muistin tueksi tai kertomalla ääneen äänimaailmasta, jolloin muutkin voivat muistaa, mitä tapahtuu (yhteinen muisti)
muistiin merkittyä äänimaailmaa voi halutessaan lähteä työstämään eteenpäin vaikka pienessä ryhmässä tai parin kanssa
äänimaailman (soitetun, lauletun, tietokoneella tuotetun taustan jne.) osana voi kokeilla solistina soittamista, laulamista tai tekstin lukemista
solisteja voi olla kaksi, jolloin saadaan aikaiseksi vuorottelu, vuorottelun materiaali voi olla joko sama, jota muunnellaan tai materiaali voi olla molemmilla erilainen, jolloin saadaan aikaiseksi kontrasti
käyttämällä erilaisia materiaaleja ja vaihtelevaa määrää solisteja, voidaan myös improvisaation keinoin käydä läpi musiikillisia perusilmiöitä.

Kysymys ja vastaus pentatonisella asteikolla
Improharjoitus duuri- tai mollipentatonisella asteikolla: parista toinen soittaa kysymyksen ja toinen vastaa samalla rytmillä mutta eri melodialla. Koko ryhmä voi soittaa yhtä aikaa samassa tahdissa, mutta kukin seuraa vain oman parin soittoa. Sitten kierros, jossa pari kerrallaan improvisoi: ensimmäinen soittaa kaksi tahtia 3/4, seuraava vastaa vapaalla rytmillä kaksi tahtia ja sitten pari soittaa yhdessä neljä tahtia.

Oma melodia duurissa ja mollissa
Jokainen oppilas tekee lyhyen ja yksinkertaisen oman melodian. Seuraavaksi oppilas muuttaa melodian duurista molliin tai toisin päin alkuperäisestä riippuen. Melodian ei tarvitse noudattaa orjallisesti alkuperäistä, vaan muutos tehdään siten, että melodian molemmat versiot kuulostavat hyvältä. Edellisestä harjoitteesta voi halutessaan jatkaa siten, että oppilaat tekevät melodiaansa toisen äänen. Aluksi stemma voi perustua terssiin ja sekstiin. Kohtiin, joissa terssi tai seksti ei tunnu äänenkuljetuksen kannalta toimivalta ratkaisulta, lisätään yksittäisiä kvartteja ja kvinttejä tai dissonansseja, jotka pyritään purkamaan oikein. Lisätään tarvittaessa säestyssoinnut ja mietitään, miten duuri- ja mollimelodiat sovitetaan yhteen. Harjoitellaan ja esitetään kappale sopivalla kokoonpanolla.

Pizzarytmit
Tehdään sävellys pizzaohjeen lauseista keksityistä sanarytmeistä: kootaan sanarytmeistä intro niitä eri tavoin puhuen ja kuiskaten, siirretään ne kehorytmeiksi ja muokataan rytmejä aiemmilla tunneilla opituilla tavoilla. Keksitään kaksi erilaista melodiaa omaan rytmiin mollipentatonisella asteikolla. Tehdään melodioille säestysstemmoja tai yksinkertainen sointupohja omilla soittimilla, esim. borduna toimii hyvin. Voidaan lisätä myös rytmisoittimia, jos ryhmä on iso. Kappaleessa voi olla myös improvisoitu osuus. Oppilaat saavat itse ideoida kaikki vaiheet ja keksiä kappaleen rakenteen, kun palaset on saatu valmiiksi.

Rytmisoitinsävellys
Tehdään sävellys rytmisoittimilla: kootaan A-osan komppi niin, että yksi aloittaa sovitussa tahtilajissa oman rytminsä, johon muut tulevat vuorotellen mukaan sopivalla täydentävällä rytmillä. Neljän tahdin välein kukin vuorollaan soittaa fillin omalla soittimellaan, muilla tahdin mittainen tauko. Merkistä jokainen soittaa keksimänsä kaikurytmin soolo-tutti. Kaikujen jälkeen jatketaan vielä komppia, jonka väliin ja loppuun soitetaan yhdessä keksitty yhden tahdin mittainen breikki (sanarytmi auttaa muistamaan). Kootaan vielä B-osaan erilainen komppi ja toinen breikki. Oppilaat saavat päättää kappaleen lopullisen rakenteen ja antaa sille nimen.

Improvisoitu kappale kokosävelasteikolla
Tehdään pieni kappale improvisoiden kokosävelasteikolla. Ensin keksitään adjektiivi, joka kuvaa oppilaiden mielestä kokosävelasteikkoa. Sen perusteella valitaan sopivat soundit koskettimistojen äänivalikoimasta (tai keksitään sopivia saundeja käytössä olevilla soittimilla). Oppilaat saavat keksiä, mikä tahtilaji ja tempo valitaan, onko bassoa, rytmisäestystä tms., millaisista erilaisista osista kappale voisi rakentua, onko soittajilla erilaisia tehtäviä jne. Opettaja soittaa improvisoinnin pohjaksi pianolla sopivaa säestystä. Improvisointia voi kokeilla millä tahansa muullakin olemassa olevalla tai kunkin oppilaan itse keksimällä asteikolla. Jos melodioiden keksiminen tuntuu vaikealta, tehtävää voi helpottaa rajaamalla aluksi käytössä olevan sävelteen määrää esim. 2-4 säveleen.

Variaation tekeminen
Kunnellaan Mozartin Zwölf Variationen über das französiche Lied ”Ah, vous dirai-je, Maman” (Tuiki tuiki tähtönen). Jutellaan tutusta teemasta ja siitä, miten teemaa on muunneltu. Oppilaat saavat kappaleen nuotit. Kuunnellaan kappale nuotista seuraten variaatio kerrallaan. Mietitään yhdessä, minkälaisia variaatioita kappaleessa on ja keksivätkö oppilaat vielä muunlaisia tapoja muokata teemaa. Päätetään yhdessä, mistä teemasta ryhmä haluaa tehdä omat variaatiot. Hyviä teemoja ovat esimerkiksi Paljon onnea vaan, Jaakko kulta ja Maijal oli karitsa. Variaation tekemistä voi lähestyä esimerkiksi muuttamalla teeman molliin, täyttämällä melodian hyppyjä, koristelemalla melodiaa tai muuttamalla fraseerausta tai tahtilajia / rytmiä.

Oman sointujakson tekeminen
Alkuharjoitus: Jokainen ryhmän oppilas ottaa yhden putken ja oppilaat järjestäytyvät duuriasteikon mukaisesti, esim c1 – f2.
– Soitetaan putkilla murtosointuina kaikki sointuasteet duurissa.
– Soitetaan sointujen sävelet samanaikaisesti sovitussa rytmissä (esim. taa taa taa tauko).
– Opettaja näyttää sormilla tai taululle kirjoitetuista astemerkeistä, missä järjestyksessä sointuja soitetaan. Sointuvaihdot voivat olla tahdin välein tai harvemmin.
– Oppilas näyttää sointujen järjestystä.
Harjoituksessa kuunnellaan ja kokeillaan erilaisia sointuyhdistelmiä ja yritetään löytää hyvältä kuulostavia yhdistelmiä.
Oppilaat sommittelevat pareittain tai yksin mieleisensä sointujakson C-duurissa koskettimiston avulla. Sointujakson pitää alkaa ja loppua toonikasointuun. Oppilas tai oppilaspari säveltää sointuihin sopivan melodian. Lopuksi soinnut ja melodiat esitetään.

Melodian keksiminen sointukulkuun
Monisteeseen on kirjoitettu eri duureissa neljä lyhyttä bassokulkua valmiiksi. Tunnistetaan basson sävelistä asteet (vain perusmuotoisia sointuja), kirjoitetaan kolmisoinnut g-avaimelle ja muutetaan soinnut lähekkäisiksi käännöksiksi. Soitetaan joku sointukuluista sovitussa tahtilajissa. Keksitään melodia, joka sopii sointukulun päälle, ohjeena käyttää sointujen säveliä ja kulkuja niiden välillä. Kokeillaan ensin hyräillen pianon säestyksen päälle, ohjeena valita ensin yksi I asteen soinnun sävelistä ja muuttaa sitä tarvittaessa johonkin suuntaan kun sointu vaihtuu. Tehdään sama soittaen, vähitellen ääniä lisäten. Kirjoitetaan oma melodia.

Pachelbelin sointukierron pohjalta improvisointia
Kuunnellaan Pachelbelin Kaanon in D. Mietitään kuulokuvan perusteella, miten sävellys rakentuu. Keskustellaan kaanonista ja sen säveltämisen perusperiaatteista. Opetellaan soittamaan kahden ensimmäisen tahdin melodia- ja bassostemmat. Määritellään stemmojen pohjalta koskettimistojen avulla soinnut. Improvisoidaan sointukierron pohjalta kollektiivisesti omia melodioita.

Kesäbiisi
Oppilas kirjoittaa paperille, mitä teki kesälomallaan. Sen jälkeen oppilas keksii tekstiinsä rytmin. Tässä vaiheessa oppilas voi muokata tekstiä tarpeen mukaan. Voidaan sopia yhdessä, pyritäänkö tekstin rytmi sovittamaan tiettyyn tahtilajiin vai tuoko sanarytmiikka mukanaan vaihtuvia tahtilajeja, jolloin päästään samalla harjoittelemaan vaihtuvissa tahtilajeissa soittamista.Rytmin keksimisen jälkeen oppilas keksii kappaleeseen melodian koskettimiston tai oman soittimen avulla. Melodian lisäksi kappaleeseen voi tehdä esim. laulettavan kakkosäänen tai sointuihin perustuvan säestyksen Laulettavassa kakkosäänessä rytmiikka voi olla myös ykkösäänen kanssa erilainen, jolloin kakkosääneen voi keksiä omat sanat. Mukaan sovitukseen voi ottaa myös muiden ryhmäläisten soittimia tai luokkasoittimia. Jotta oppilaat pystyvät soittamaan toistensa kappaleita, kukin kirjoittaa kappaleensa nuotin siististi puhtaaksi. Kappaleiden tekemistä ja soittamista voi jatkaa useammalla opetuskerralla, ja mahdollisuuksien mukaan ne voi myös äänittää esim. Garage Bandilla.

Ideoita ryhmäsävellyksen tekemiseen
Ryhmäsävellys voidaan tehdä pienissä osissa useamman tunnin aikana. Tunnin muu aihe voi liittyä asiaan, jota sävellyksessä seuraavaksi aiotaan käyttää (rytmi, melodia, soinnut). Ryhmä voi keksiä sävellyksensä aiheen ja sanoitukset itse tai vaihtoehtoisesti voidaan käyttää esimerkiksi seuraavaa vinkkiä:
Valitaan jokin ruokalaji, josta kaikki pitävät, ja haetaan netistä sen ohje. Reseptistä valitaan kullekin 2-3 hengen ryhmälle yksi lause, josta tehdään rytmi sovitussa tahtilajissa. Rytmiä muokataan ryhmässä eri tavoin, esimerkiksi tehdään rytmistä kaanon, kehorytmi tai tehdään rytmille vastarytmi. Esitetään rytmisovitukset peräkkäin.
Soitetaan rytmit rytmisoittimilla päällekkäin, josta saadaan kappaleelle komppi. Soitetaan väliin vuorotellen fillejä ja keksitään yhteisiä tahdin mittaisia breikkejä.
Rytmeistä tehdään melodioita sovitulla asteikolla omilla soittimilla tai laattasoittimilla. Voidaan keksiä myös sointukierto, jonka pohjalta melodiat tehdään. Yksi toimiva tapa on keksiä sovitussa sävellajissa ja tahtilajissa pieniä motiiveja tai riffejä, joita kootaan yhteen ja sovitetaan lisää. Toisiinsa sopivat melodianpätkät tai riffit voidaan ryhmitellä ja tehdä niistä kappaleen eri osia.
Oppilaiden keksimien sointukiertojen päälle keksitään pari erilaista melodiaa ja stemmoja eri soittimille sointusäveliä käyttäen. Soinnuille keksitään sopiva säestyskomppi ja rytmisoittimille säestysrytmejä aikaisempia sanarytmejä käyttäen. Äänitetään joka tunnin lopussa uudet ideat, joita kuuntelemalla on helpompi jatkaa seuraavalla tunnilla.

Minimalistinen improvisaatio / sävellys
Kuunnellaan tunnin aluksi minimalistisia sävellyksiä, mm. Philip Glassin Metamorphosis Five ja Two Pages sekä Terry Rileyn In C partituurin kanssa. Kuuntelun jälkeen voidaan soittaa oppilaiden kanssa In C:tä. Soittimeksi oppilaat voivat valita oman soittimensa tai jonkun luokkasoittimista. In C:n soittamisen jälkeen oppilaat keksivät yhdessä oman minimalistisen kappaleen joko koko ryhmän kanssa tai pienemmissä ryhmissä. Ryhmät saavat valita lähestymistavan itse: esimerkiksi improvisoiminen in C -teoksen hengessä, omien vastaavien “melodiapalojen” keksiminen, säestyskuvion ja melodian tekeminen itse keksityn sointukierron pohjalta, lyhyen motiivin keksiminen ja sen minimalistinen muuntelu jne.

Klusteri-improvisaatio graafisesta partituurista
Määritellään aluksi yhdessä käsite klusteri. Oppilaat voivat aluksi soittaa opettajan kirjoittamia klustereita ja sen jälkeen keksiä omia. Kuuntelunäytteenä voi kuunnella partituurin kanssa Pendereckin teoksen Tren-Valituslaulu Hiroshiman uhreille, ja analysoida siitä erilaisia klustereita. Analysoinnin jälkeen oppilaat keksivät ja tekevät itse graafisen partituurin kollektiivisävellykseen, jossa käytetään lähinnä klustereita. Partituurin pohjalta oppilaat improvisoivat sävellyksen.
Graafista partituuria tehdessä kannattaa kiinnittää huomiota mm. seuraaviin klusterin ominaisuuksiin:
− kuinka laaja klusteri on?
− missä rekisterissä?
− millä sointivärillä/sointiväreillä se soitetaan?
− miten siirrytään seuraavaan klusteriin?(glissandolla / yhtäkkisesti / vähitellen vaihtaen yksi ääni kerrallaan seuraavaan)
− millä nyanssilla klusteri soitetaan?
− mihin suuntaan klusterista voi edetä?
− viereisiin säveliin puoliaskel tai kokoaskel
− pieni hyppy ylös
− pieni hyppy alas
− iso hyppy eri rekisteriin ylös
− iso hyppy eri rekisteriin alas

Clapping musicista omaan rytmisävellykseen

Kuunnellaan Steve Reichin Clapping music. Opetellaan taputtamaan nuotista kappaleen perusrytmi ja sen kanssa pari tahtia vastarytmiä. Avuksi oppilaiden keksimät sanarytmit (esim. ”Apina meni Meksikoon”).
Tehdään Clapping musicin perusrytmistä pieni kappale; tarkoituksena on esitellä ideoita, miten yhtä rytmiä voi käyttää monipuolisesti. Mietitään ensin, miten eri tavoilla voi taputtaa. Valitaan taputussolistit. Mennään riviin seisomaan.
Yksi taputtaa rytmin tavallisesti kaksi kertaa, muut toistavat. Kaksi solistia taputtavat saman rytmin toisella tavalla (esim. kuppitaputus), muut toistavat.
Kumulatiivisuus: rivissä reunimmainen aloittaa rytmin taputtamisen reisiin, tahdin välein seuraava mukaan. Kun viimeinen mukana, ensimmäinen vaihtaa toiseksi kehorytmiksi jne. Seuraavaksi mukaan jalat kolmelle iskulle (1., 3. 6.). Lopuksi pelkät jalat.
Kaanon rivissä yksi kerrallaan kahden iskun välein. Loppuun merkistä rytmi kerran unisonossa, jalat tömistävät mukana.
Kerätään taululle ideoita rytmin muokkaamiseen: soolo-tutti, kaanon, kehorytmit, kumuloituva rytmi, tuplaus-puolitus, takaperin, vastarytmi, yhteinen breikki, A- ja B-osa, päärytmille säestysostinato. Jos kyseessä sanarytmi, voi olla myös puhetta, kuiskausta…
Tehdään neljän hengen ryhmissä oma rytmisävellys. Otetaan lähtökohdaksi sanarytmi joko valmiista tekstistä tai oppilaiden keksimistä lauseista, yksi lyhyt lause per ryhmä. Valitaan yhteinen tahtilaji. Opettaja pitää pulssia, oppilaat alkavat rytmittää omaa lausettaan pulssin päälle. Ryhmässä valitaan tahdin pituinen rytmi, joka kirjoitetaan ylös. Keksitään kolme eri tapaa esittää oma rytmi ryhmän voimin taululle kerättyjä tapoja käyttäen.
Ryhmien ideat esitetään peräkkäin. Kootaan lopuksi kaikkien esityksistä yhteinen kappale: osien välissä voi olla yhteinen breikki, lopussa kaikki rytmit tehdään päällekkäin tms. Äänitetään (esim. Garage bandilla) ja kuunnellaan.

Improvisointi erilaisten sointivärien ja soittotapojen pohjalta
Ennen tuntia oppilaita voi pyytää kysymään omalta soitonopettajalta, millaisin erilaisin soittotavoin omaa soitinta voi soittaa. Tutustutaan materiaalin (eism.youtube) avulla yhdessä erilaisten soittotapojen ja sointivärien toteuttamistapoihin. Kun erilaisiin soittotapoihin on tutustuttu soitinkohtaisesti, aletaan improvisoida erilaisia sointivärejä hyödyntäen. Improvisoinnin lähtökohdaksi voi keksiä esimerkiksi tarinan tai tunnelman. Kappaleen voi halutessaan kirjoittaa muistiin joko sanallisena ja/tai graafisena partituurina tai nauhoittaa tunnin lopuksi muistiin seuraavaa tuntia (ja jatkokehittelyä) varten Garage Bandilla.

Nykymusiikkityylisten, improvisatoristen sävellysten tekemisen tavoite on auttaa oppilaita lähestymään ja ymmärtämään nykymusiikkia. Itse keksimisessä tavoite ei ole, että oppilaat keksivät kuunneltujen sävellyksien kaltaisia sävellyksiä, vaan että sävellykset ruokkisivat oppilaiden mielikuvitusta erilaisista musiikintekotavoista.

Seuraavassa taulukossa on listattuna muutamilla soittimilla erilaisia soittotapoja:

	Huilu	erilaiset puhallusäänet, foneettiset äänteet soittimen sisään, läppäkolinat, tongue ram, jet whistle, flutter tongue, glissandojen ja trillien soittaminen pelkällä suukappaleella liu’uttamalla sormea putkessa
	Oboe	erilaiset puhallusäänet, foneettiset äänteet soittimen sisään, läppäkolinat, slap tongue ilman rööriä
	Klarinetti	erilaiset puhallusäänet, foneettiset äänteet soittimen sisään, läppäkolinat, glissandojen ja trillien soittaminen pelkällä suukappaleen ja viritysputken yhdistelmällä liu’uttamalla sormea putkessa
	Käyrätorvi ja trumpetti	erilaiset puhallusäänet, flutter tongue ilman sävelkorkeutta, tremolo kynnellä instrumentin kelloon, slap tongue, sordiino
	Patarummut	glissando patarummuilla, preparointi laittamalla patarummun kalvon päälle alumiinifolio sekä sen päälle ketju
	Viulu ja alttoviulu	col legno tratto kielten suuntaisesti lähes koko otelaudan alueella, kynsipizzicato, huiluäänet, rikki prässätty ääni, eripituiset glissandot, jousidétaché, jossa sormet liikkuvat otelaudalla niin nopeasti kuin mahdollista, mutta jousi ja sormet ovat epäsynkronissa keskenään
	Sello ja kontrabasso	col legno tratto kielten suuntaisesti lähes koko otelaudan alueella, col legno gettato ja battuto, huiluäänet, rikki prässätty ääni, eripituiset glissandot, Bartók-pizzicato

Ensimmäisiä sovitusharjoituksia

Tehdään laulamalla tai soittamalla terssi- tai sekstistemma tuttuun melodiaan
Kokeillaan erilaisia tapoja säestää melodiaa sointuasteiden tai -merkkien pohjalta
Keksitään omat melodiat, äänitetään/soitetaan ne esim. Garage Bandilla ja lisätään omat luuppisäestykset joko Garage Bandin valmiista luuppivalikoimasta tai itse soittamalla (Smart instruments toimii tässä hyvin)
Otetaan käsittelyyn 2- tai 3-ääninen sovitus jostakin laulusta (tai jokin lyhyt duetto tai trio). Soitetaan tai syötetään stemmat Garage Bandiin eri raidoille ja valitaan yksin tai pareittain sopivat instrumentit / saundit. Halutessaan voi lisätä valmiita luuppeja tai rumpukompin tai keksiä esim. bassostemman.
Etsitään nuotti kappaleesta, jonka oppilaat haluavat sovittaa. Yhdessä pohditaan, mitkä oppilaiden soittimista soittimista sopisivat juuri tähän kappaleeseen ja minkälainen rooli kullakin soittimella voisi olla.Kappale transponoidaan sopivaan sävellajiin. Oppilaat vastaavat itse sovituksesta ja omista soitto-osuuksistaan.

Lähtökohtia ja ideoita sovittamiseen

Soitinnus oppilaiden omilla soittimilla: valmis nuotti jossa melodia ja sointumerkit, tehtävänä jakaa melodia ja säestys eri soittimille
Stemmojen keksiminen
Soinnuttaminen / uudelleen soinnuttaminen korvaavilla soinnuilla
Välisoittojen, alkusoittojen ym. keksiminen
Soolot ja fillit eri soittimilla
Uudenlaisen säestyksen, kompin tms. keksiminen
Tyylilajin vaihtaminen (popista tangoksi, rockista lattariksi jne.)
Klassinen teos stomp-soittimilla: jaetaan muutaman oppilaan ryhmille kappaleen alusta sopivan pituisia peräkkäisiä fraaseja, jotka he yrittävät ilmentää mahdollisimman hyvin stomp-soittimillaan

Seuraavia askeleita

Yksinkertaista satsia voi ”jatkojalostaa” sovitukseksi vaikka ryhmän opiskelijoista kootulle yhtyeelle tai vain tyytyä tekemään pyydetyt analyyttiset huomiot. Tällainen työ kannattaa toteuttaa pienissä ryhmissä. Jos kukin ryhmä käsittelee samaa kappaletta, lopputulokset eivät suinkaan aina ole täysin yhtenevät, jolloin voidaan keskustella, miksi näin on tapahtunut.
Kun kappaleen harmoniatausta on kaikille tuttu, mieluiten sekä musisoinnin että analyysin kautta, voidaan palata alkuperäiseen kappaleeseen ja tutkia, miten säveltäjä on harmoniaa ja tekstuuria käsitellyt, jotta kappaleesta on tullut juuri sellainen, millaisena se on kuultu tai tunnetaan. Tätä kautta on mahdollista saada ideoita ja mallia myös omiin sovituksiin ja kappaleisiin. Tutkimalla, kuuntelemalla ja itse musisoimalla eri säveltäjien teoksia, on mahdollista oppia ja siirtää oppimaansa omaan työhönsä.
Edellä esitetty työtapa on yksi mahdollisuus sovitusten tekemiseen ja sitä voi soveltaa myös itse soinnuttamaansa kappaleeseen. Sovittaa voi myös enemmän intuitiivisesti, jolloin lopputulos on ehkä lähempänä improvisaatiota. Samoja ohjeita voi käyttää myös omia kappaleita tehdessä. Opiskelijoille voi antaa mm. seuraavanlaisia ohjeita:
- Äänenkuljetuksen perusohjeet
- Voi muistuttaa, että sovitus muuttuu eläväksi vasta, kun joku sen esittää, joten tekstuurin pitää olla sellaista, että esittäjä/esittäjät pystyvät sovituksen toteuttamaan.
- Sovitettavan kappaleen muotoon kannattaa tutkia (missä ovat rajakohtia ja miten niitä voisi tuoda esiin?
- Rajakohdat tulevat esiin jonkun muutoksen kautta (rytmi, erilainen kirjoitustapa, tauot, välisoitto, kertaus jne.).
- Miten aloitat ja lopetat sovituksesi jne. eli tee väljä suunnitelma siitä, mitä haluat/aiot tehdä.
- Käytettävissä olevia musiikillisia keinoja on monenlaisia:
  - melodiaa voi liikuttaa eri äänissä
  - voit käyttää kaanonia
  - voit käyttää duurin ja mollin vaihtelua
  - voit tehdä sävellajitonta tekstuuria
  - voit tehdä ryhmiostinaatoja
  - voit käyttää puhetta, kuiskauksia tai muita äänenkäyttötapoja, koputuksia, taputuksia jne.
  - voit tehdä ihan perinteistä satsia ilman mitään erityisiä keinoja
  - voit tehdä alku- väli- ja loppusoittoja tai jättää nämä pois tai…
  - käytä mielikuvistustasi
- Soitinten kohdalla kannattaa tarkistaa (kysyä), mitä ko. soittimella voi tehdä
- Varaudu korjaamaan työtäsi