Tuntisuunnitelmaesimerkkejä

Opitaan taa, titi, so ja mi (eli mitä kaikkea voi tehdä 2 sävelen kappaleella)

Opetellaan yksinkertainen laulu (esim. Nuku lapsonen kello on jo kymmenen), joka koostuu taa:sta, titi:stä, so:sta ja mi:stä.

1. Esitetään laulu kaikulauluna matkien opettajan esitystapoja:
– pelkkä laulu
– noustaan ylös: joko marssitaan paikallaan tai ympäri luokkaa laulaen samalla
– seisoen: marssitaan, lauletaan ja samalla taputetaan mukana melodiarytmiä (termit perussyke ja melodiarytmi)
– seisoen: sama kuin edellä mutta melodiarytmin taputukset esitetään joka toinen isku oikealle ja joka toinen vasemmalle puolelle kehoa > huomioidaan, että joskus oikealle/ vasemmalle tulee yksi taputus, joskus kaksi vikkelää > opettaja piirtää taululle taa- ja titi-merkit ja kertoo nimet
– seisoen: kuin edellä mutta ei lauleta ääneen vaan mielessä (sisäisen kuulon kehittäminen)
– istuen: lauletaan laulu taa- ja titi-sanoilla

2. Lauletaan Nuku lapsonen näyttäen samalla sormella ylös-alas, annetaan nimet so ja mi, opettaja laulaa laulun solmisoiden, oppilaat toistavat perässä näyttäen sormella ylös/alas tai solfien käsimerkeillä.

3. Täytetään opettajan laatima moniste, jossa Nuku lapsonen ensin rytmitetään.
– tavutetun laulun sanojen alle merkitään ensin taa-merkit ja yhdessä mietitään, mitkä taat pitää yhdistää titeiksi = käydään laulu taas läpi taputtaen sykkeet vuoroin oikealle/vasemmalle, jos sanan kohdalle tuli kaksi vikkelää siitä seuraa titi
– rytmien alle merkitään s ja m = lauletaan laulu kuljettaen sormea ylös/alas ja käsimerkkejä käyttäen pohtien yhdessä ratkaisua)
– piirretään monisteessa oleville lisäviivastoille so ja mi eri korkeuksille (in C:, G: F:), lauletaan myös Nuku-laulua eri korkeuksilta
– siirretään solmisoitu ja rytmitetty Nuku-laulu viivastolle (lapset valitsevat korkeuden joko in C:, G:; F:)

4. Siirrytään koskettimistoille (yksi-kaksi oppilasta/soitin).
– tutustutaan koskettimiin (kaksi mustaa/kolme mustaa)
– opettaja piirtää taululla oleviin koskettimiin paikat so:lle ja mi:lle in C:
– tarkistetaan että oppilaat ovat löytäneet oikeat koskettimet: opettaja laulaa so so so-oo, oppilaat soittavat kaikuna perässä/mi-mi-mi-ii oppilaat soittavat kaikuna perässä
– soitetaan Nuku-laulua keyboardorkesterina ääneen välillä laulaen mukana sekä sanoilla että solfilla
– toistetaan sama joko in F: tai G:
– jaetaan luokka kahtia, toiset soittavat in C: ja toiset joko in F: tai G: (kvintti/kvartti- harmonia) samanaikaisesti päällekkäin
– jos on aikaa, niin otetaan muutama rytmisoitin mukaan (pari oppilasta rummuttaa taustalla esim. taa titi -ostinatoa)
– lisätään dynamiikat (p, f, pp, ff)

Mollin esittely

Edeltävän (valmistavan) tunnin lopussa

Lauletaan Satu meni saunaan normaalisti duurissa. Sitten opettaja laulaa saman mollissa ja kysyy, tietääkö kukaan mitä tapahtui. Joku ryhmässä varmaankin osaa vastata, että se oli molli. Opettaja kertoo, että seuraavalla tunnilla tutustumme enemmän molliin.

Molliintutustumistunti

Opetellaan / kerrataan aiemmin opeteltu Hyttynen (saaliksi sain hyttysen) ja nuotinnetaan se: sanojen alle merkitään rytmit ja sen jälkeen ryhdytän merkitsemään solfia rytmien alle. Opettaja kertoo että ensimmäinen nuotti on la. Sitten oppilas kerrallaan keksii mikä on seuraava. Lopussa todetaan että la:han loppui. Opettaja kertoo, että tähän asti on laulut lopeteltu do:hon, mutta tämäpäs loppuikin la:han. Se ei ole vahinko, vaan ihan tarkoittaa jotakin – kuka keksii mitä? Sitten siirretään laulu viivastolle a-molliin ja opettaja soittaa sen pianolla. Sen jälkeen todetaan, että tässä laulussa näyttää olevan samat sävelet kuin C-duurissa, ei etumerkkiä ja c:n kohdalle tulee do. Tämä on siis C-duurin kaveriasteikko. Kaveriasteikoilla on samat sävelet. Kaverit puhuvat samaa kieltä samoin kirjaimin, mutta surullinen pikkukaveri aloittaa tarinansa kolme säveltä alempaa kuin duurikaveri. Muillakin duuriasteikoilla on mollikaverit, etsitään G- ja F-duuriasteikkojen kaverit pudottautumalla kolme rappusta alaspäin. Merkitään viivastolle kaverusten etumerkit ja asteikkojen lähtösävelet ja solfat do ja la.

Opettaja piirtää taululle viiden sävelen portaikon (k p k k porrasta ylöspäin) ja kertoo, että mollikaveri nousee tällaisia portaita. Merkitään l,t,d,r,m ja myös a,h,c,d,e ja nähdään, että h-c on pieni porras ylöspäin, kun muut ovat isoja. Sitten piirretään uusi samanlainen portaikko ja merkinnät aloitetaankin d:stä (F:n kaverista). Nyt pieni porras tulee e-f kohdalle. Sekin on siis pieni porras. Portaat aloitetaan myös e:stä (G:n kaverista) ja todetaan, että koska e-f on pieni porras, niin f täytyy nostaa ylemmäksi tikapuilla, ja että fis:n ja g:n väliin jää pikku porras.

Seuraava mollitunti

Duurin ja mollin eroa voi selvitellä seuraavasti:
Nuotinnetaan Satu meni saunaan in C: (vain ensimmäinen säe). Sitten piirrettään sama uudelleen uudelle riville ja opettaja soittaa sen pianolla mutta alentaakin kolmannen sävelen. Oppilaita pyydettään vinkaisemaan ”väärän” sävelen kohdalla. Oppilailta kysytään, mitä tässä tapahtui. Nyt osataankin jo vastata, että se on molli ja surulliselta kuulostaa. Merkitään e-sävelten eteen alennusmerkit.

Lauletaan mollissa Jänis istui maassa, Ostakaa makkaraa, Ukko Nooa, Hämähämähäkki – mollin tunnistaa parhaiten siitä että kolmas sävel on matalampi.

Koskettimistolla säestäminen

Do-säestyksen (duurin I asteen sointu) valmistelua
Opettaja piirtää taululle rivin nuotteja valikoimasta d-m-s-l.
Soitetaan siten, että vasemmalla kädellä pikkurilliin tulee do (=c), keskisormeen mi ja peukaloon so, oikean käden etusormella la.
Opettaja kiertelee luokassa asettelemassa käsiä, sitten menoksi: opettaja johtaa orkesteria ja laulaa solfaten mukana. Heti alussa kannattaa käyttää aikaa samanaikaiseen aloitukseen ja lopetukseen sekä lopun hiljaisuuteen (niin kauan kuin opettajan kädet ovat ylhäällä). Alkuvaiheessa on hyvä soittaa jokainen sävel kahteen kertaan peräkkäin ja pitää rytmi pelkkänä neljäsosana. Toistetaan tehtävää niin monta kertaa, että se onnistuu ”täydellisesti”.
Lisätään taululle toinenkin rivi solfia edellisen alle siten, että rivit ovat soitettavissa kaksiäänisesti päällekkäin. Jos on aikaa, tehdään samat eri do-kohdasta, esim. G tai F.

Do-säestys (säestys I asteen soinnulla duurissa)
Ensin solfataan nuoteista kolmisointulauluja: Valkoinen laiva, Lähdetäänpäs marssimaan, Hei tule niitylle. Tämän jälkeen soitetaan samat keyboard-orkesterina in C:. Opetellaan kompit hump-pa ja hum-pap-paa (do-mi+so ja do-mi+so-mi+so) vasemmalla kädellä soittaen. Opettaja kiertelee luokassa tarkistamassa ”ei-pianistien” sormien ja ranteen asentoja. Sen jälkeen säestetään samat kolmisointulaulut opettajan laulaessa.
Muita kolmisoinnun sävelistä koostuvia do-soinnulla kompattavia lauluja ovat Dingeli dongeli ja Äidin pikku pyykkäri.
Do-soinnulla voidaan kompata myös muita säveliä sisältäviä lauluja kuten Lennä lennä leppäkerttu, Satu meni saunaan, Minnekä olet matkalla Marjukka, Jaakko kulta.

La-säestys (säestys I asteen soinnulla mollissa)
Edellisten tehtävien tavoin voidaan harjoitella myös mollikappale Saaliiksi sain hyttysen soittamalla vasemmalla kädellä la-sointua (la-do-mi sormilla 5-3-1).

Do – So -säestys
Laulujen Karhuperhe (Taa-aa, taa-aa isäkarhu tallustaa) ja Anni tanni talleroinen (d, r, m, s) säestys voidaan toteuttaa ensin siten, että luokka jaetaan kahteen ryhmään: do-soittajat ja so-soittajat. Opettaja näyttää käsimerkkeillä kumpi ryhmä milloinkin soittaa kyseistä sointua taa-rytmillä. Vaikeusaste nousee, kun oppilaat sijoittavat do-soinnun vasempaan ja so-soinnun oikeaan käteen ja vuorottelevat niillä opettajan käsimerkkejä seuraten. Lopuksi voidaan kokeilla sointujen vaihtoa itsenäisesti. Opettaja laulaa kappaleita taustalla.
Melodisesti vaikeampi do-so -säestettävä on Piu pau papin kello (suom. kans.säv.), joka sisältää hyppyjä duurikolmisoinnun sävelillä laajennettuna ylä-do:hon. Lisäksi kappaleessa on kaksi ti-tiri -rytmiä ja suolana lopussa tiri-ti (hevosen). Kappale voidaan laulaa nelinkertaisena kaanonina ja säestää do-so -säestyksellä.

Kahdella soinnulla säestäminen

Nuotinnetaan laulu Alamaassa: merkitään ensin sanojen alle rytmit ja solfat ja siirretään sitten viivastolle in C:. Lisätään ensimmäiselle ja toiselle riville kaanon-numeroinnit 1. ja 2..

Oppilaat harjoittelevat ensin itsenäisesti soittamaan melodian kuulokkeet korvilla.
Sen jälkeen soitetaan keyboard-orkesterina ääneen, myös kaanonissa.
Harjoitellaan vaihtamaan do- ja so-sointuja (I ja V) in C:, myös koko orkesterina.
Opettaja laulaa laulun hitaasti moneen kertaan ja oppilaat yrittävät kuulokkeet päässä keksiä missä olisi hyvä vaihtaa sointua. Muutaman kokeilukerran jälkeen puretaan tulokset ja merkitään ”toimivat” sointuvaihdokset nuottiin.
Jaetaan ryhmä melodia- ja säestyssoittajiksi. Opettaja laulaa, toiset soittavat melodiaa, toiset säestävät. Soitinosuus toteutetaan myös kaanonina. (Huom! Laulussa on useita säkeistöjä: jokaisessa säkeistössä vaihtuvat kaikki vokaalit esim. 2. säkeistö ”Elemeesse meje metele…)
Lopuksi voidaan hyödyntää oppilailla satunnaisesti mukana olevat soittimet sekä luokan rytmisoittimet.

Mollin la- ja re-soinnuilla säestämistä voidaan harjoitella esimerkiksi kappaleessa Hoang-joella in a: ja in e:.

Kantasoinnut, sointuasteiden kuuntelu ja sointukierto I-VI-IV-V

Kerrataan laulaen duurin kantasoinnut ja niiden laadut.
Kuunnellaan pianon sointukulusta bassomelodia ja solfataan se. Lauletaan päälle soinnut (vain perusmuotoisia).
Kuunnellaan youtubesta muutama esimerkki sointukierrosta I-VI-IV-V: Heart and soul (Bea Wain), Diana (Paul Anka), Every breath you take (The Police). Tunnistetaan asteet.
Improvisoidaan tämän sointukierron päälle laulaen duu:lla melodiaa duuriasteikoilla, opettaja säestää pianolla.
Improvisoidaan vuorotellen saman sointukierron päälle laattasoittimilla yksin tai parin kanssa kahden kierron ajan.
Jakaudutaan kolmeen ryhmään. Jokainen ryhmä keksii neljän soinnun kierron C-duurin kantasoinnuista (jotta improvisointi olisi mahdollisimman helppoa). Kierrossa voi olla sama sointu kaksikin kertaa. Sovitaan, mikä ryhmistä tekee kappaleen A-osan (alkaa I asteella), B-osan ja C-osan (voi mennä vaikka rinnakkaisessa mollissa), kappaleen lopussa taas A-osa. Tavoitteena on koota lopuksi kokonainen sävellys ryhmien tekemistä osista.
Sovitaan yhteinen tahtilaji, keksitään ryhmässä jokin säestysrytmi soinnuilla. Improvisoidaan vuorotellen melodiaa duuriasteikolla muiden säestäessä, runkona sointujen sävelet. Kierto voidaan sävellyksessä soittaa niin monta kertaa, että jokaisen ryhmän jäsenen melodia soitetaan, tai ryhmä voi halutessaan valita yhden yhteisen melodian. Omat melodiaideat on tärkeää kirjoittaa heti muistiin, jotta sävellystä voidaan jatkaa seuraavalla tunnilla.
Sointusäestysten yhdeydessä voidaan opiskella kolmisointujen käännöksiä, jotta säestyksestä saadaan luontevampi.
Otetaan mukaan oppilaiden omia soittimia ja keksitään niillä säestysostinatoja, stemmoja melodialle, rytmisoittimilla komppia jne.
Jos joku ryhmä on nopeasti valmis, kappaleeseen voidaan keksiä alkusoitto tai välisoitto

Runotekstitehtävä

Tämä oli neljän viikon mittainen tehtävä. Teimme jokaisella tunnilla myös muuta, mutta kuvaan tässä tähän tehtävään liittyvät työvaiheet.

Ensimmäisellä tunnilla halusin kerrata aikaisemmin opetellut rytmit luovalla ja oppilaita aktivoivalla harjoitteella. Aloitimme piirissä. Pidimme yhteisen sykkeen ja oppilaat kertoivat vuorotellen omasta kesästään. Tämä toimi johdatuksena varsinaiseen harjoitukseen. Opetin oppilaille omasta kesästäni kertovan lorun (Salzburg-lorun).

Sanat suunnittelin siten, että jokainen lause kestää neljä iskua ja sen sanarytmi on erilainen, kuin muiden lauseiden. Olin piirtänyt jokaisen tahdin vihjekuvan A4-paperille ja laitoin kuvat lattialle oppilaiden eteen. Kuvat nopeuttivat rytmin omaksumista.

Kun loru tuntui sujuvan, aloin näyttää kuvia eri järjestyksessä ja oppilaat yrittivät sanoa aina kuvaa vastaavan sanarytmin. Istuimme piirissä lattialle ja jaoin summittaisessa järjestyksessä jokaiselle oppilaalle yhden kuvan. Ryhmien kanssa, joissa oli enemmän kuin 8 oppilasta, joitakin kuvia tarvittiin useampi. Kokeilimme sanoa rytmin siinä järjestyksessä, missä oppilaat istuivat. Vaihdoimme taas kuvien paikkoja ja menimme lorun uudestaan siten, että jokainen sanoi vain tahtinsa. Kokeiltiin sama taputtaen. Jaoin ryhmän kahtia. Ryhmässä oppilaat järjestivät kuvat alkuperäiseen järjestykseen ja harjoittelivat taputtamaan rytmin ilman puhetta. Taputimme rytmin kaanonissa. Lopuksi oppilaat kirjoittivat rytmin nuoteille.

Toisella tunnilla kertasimme lorun. Laitoin taas kuvat lattialle oppilaiden eteen helpottamaan muistamista. Taputin 3-5 tahtia valitsemassani järjestyksessä ja oppilaat yrittivät tunnistaa järjestyksen. Sitten jaoin oppilaat ryhmiin, jossa he tekivät kuvista uuden, omasta mielestään mahdollisimman hyvänkuuloisen rytmin ja opettelivat taputtamaan sen ulkoa. Ryhmät esittivät rytminsä muille ja muiden oppilaiden tehtävä oli tunnistaa kuvien uusi järjestys.

Kolmannella tunnilla esitin rytmin ksylofonilla käyttäen improvisoituun melodiaan pentatonisen asteikon säveliä. Pentatoninen asteikko oli oppilaille ennalta tuttu. Kysyin oppilailta, mistä esitys oli heille tuttu. Yleensä aina joku osasi yhdistää rytmin Salzburg-loruun. Jokainen oppilas haki sai oman soittimet ja poisti ksylofonista ylimääräiset laatat. Soitimme yhdessä Salzburg-lorun siten, että jokaisella oppilas keksi samalla siihen oman melodian. Kun syke pysyi hyvin ja harjoitus sujui yhdessä, teimme saman yksitellen tahti kerrallaan. Jokaisen siis soitti yhden tahdin keksien samalla oman melodian. Seuraavalla kierroksella jokainen sai itse valita, minkä tahdin soittaa. Yritettiin edelleen huolehtia sykkeen tasaisesta etenemisestä. (Tähän voi yhdistää leikin, jossa jos joku soittaa rytmin ”ei mut, hei” niin kaikki taputtavat siihen perään ”entäs juna”. Siten oppilaat joutuvat aktiivisesti seuraamaan, minkä tahdin kukin oppilas soittaa.) Lopuksi oppilaat saivat itse suunnitella etukäteen yhden valitsemansa tahdin ja melodian ja soitimme ne vuorotellen.

Neljännellä tunnilla palattiin toisen tunnin ryhmiin. Silloin suunniteltuihin rytmeihin oppilaat loivat omat melodiat pentatonisella asteikolla. Jos ryhmä ehti, melodiaan sai keksiä myös lisä-äänen, bassostemman tms. Lopuksi kokonaisuudet esitettiin.

Jatkotehtävänä olisi voitu nuotintaa luodut kappaleet, lisätä dynamiikkaa, tehdä alku- ja loppusoitto jne.

Intervallien laatujen opettelu, Babylon

Kuunnellaan ja lauletaan Babylon-kaanon (löytyy kirjasta Kuoron aika s. 25 ja Don McLeanin esityksenä levyllä American Pie, 1971).

Opetellaan lauluun yksinkertainen säestys laatoilla tai koskettimistoilla pohjautuen sointuihin Am – G – F – E-Am (esimerkki säestyksen rakentamisesta Kuoron aika s. 25). Säestykseen muodostuu rinnakkaisia kvinttejä, terssejä (desimejä) ja sekstejä. Säestystä voi soittaa äänitteen mukana. Oppilaita voi rohkaista laulamaan melodiaa samalla kun he soittavat säestystä. Säestyksen vaikeustasoa voi etenkin koskettimistolla eriyttää niin, että oppilas soittaa vain yhtä stemmaa kerrallaan, (esim. bassoa), kun samalla taitavammat voivat halutessaan soittaa kahta ääntä tai kokonaisia sointuja. Yksinkertaisimmillaan mukana voi soittaa urkupistemäistä ääntä, esim. e-sävelellä. Omien säestysrytmien keksimiseen voi kannustaa.

Tutkitaan laulua nuottikuvasta. Opetellaan tai kerrataan, milloin sekunti on suuri ja milloin pieni: Juurisävelillä e-f ja h-c (tai solmisaatioilla mi-f ja ti-do) ovat pieniä, muut suuria. Ympyröidään pienet sekuntit kappaleen melodiasta. Korotusmerkin vaikutusta pohditaan sekuntissa a-gis: suurentaako vai pienentääkö korotusmerkki tätä intervallia?

Opetellaan tai kerrataan suuret ja pienet terssit: terssi on pieni, jos pieni sekunti jää terssisävelten väliin. Vahvistetaan tarvittaessa juurisävelten välisten sekuntien ja terssien tunnistamista laatuineen viivastolla esim. intervallikorttien tai verkkopelin avulla. Tutkitaan tämän jälkeen kappaleen säestykseen muodostuvien terssien laadut (a-c, g-h, f-a, e-gis ja c-e, h-d ja h-gis).

Soitetaan säestyksen kvintit (a-e, g-d, f-c, e-h) ja huomataan, että ne ovat puhtaita. Jatketaan kvinttien soittamista edelleen asteikkoa alaspäin ja todetaan, että vähennetty kvintti h-f erottuu kuunnellen helposti puhtaista kvinteistä. Sama voidaan tehdä kvarteilla (kappaleen soinnuissa muodostuvat kvartit e-a, d-g, c-f, h-e); kvintin käänteisintervalli f-h on y4. Oppilaiden kanssa voidaan myös pohtia, miten vähennetty tai ylinouseva intervalli voitaisiin muuttaa puhtaaksi.

Jos intervallit ovat jo tuttuja ja helppoja, voidaan edetä edelleen sekstien ja septimien tunnistamiseen. Ne voidaan ratkaista joko käännösintervalleina tai miettien, sisältävätkö ne yhden pienen sekuntin (s6 ja s7) vai molemmat pienet sekuntit (p6 ja p7). Kaanonin stemmojen välille muodostuu 7-6 -pidätysketju e-c, d-c, d-h, c-h, c-a, h-a, h-gis.

Joskus oppilaat pohtivat, mihin intervallien laatuja tarvitaan. Intervalleja ymmärtämällä osataan rakentaa erilaisia kolmisointuja soittamalla ja viivastolla sekä nimetä niitä sointumerkein ja myös tulkita sointumerkkejä soivaan muotoon. Babylon-kappaleen sointujen intervallirakennetta voidaan tutkia (Am, G, F, E): duurisoinnun terssit ovat s3 ja p3, mollisoinnun p3 ja s3. Lähemmin tarkasteltuna sointuihin muodostuu melodian kautta myös kvarttipidätyksiä, jotka tuovat harmoniseen sointiin tietynlaisen sävyn.

Lopuksi, kun melodiaa on laulettu paljon ja se osataan hyvin ulkoa, kappale voidaan transponoida sointuineen toiseen sävellajiin, esimerkiksi c-molliin tai johonkin muuhun, oppilaan instrumentille mielekkääseen sävellajiin. Melodiasta tutkitaan mollin eri muodot, eli missä kohdin kappaleen melodiaa käytetään luonnollista tai harmonista mollia. Muodostetaan käytettävät asteikot viivastolle muunnesävelten havainnollistamiseksi. Ennen viivastolle transponoimista oppilaat soittava kappaleen uudessa sävellajissa. Oppilaat voivat myös tarkistaa kirjoittamansa soittamalla.